”Mä luulen, et mikään ei oo niinkuin ennen kun palaat sieltä”, kommentoi ystäväni eiliseen Facebook-postaukseeni. Hän on niin oikeassa. Kaikki viime päivinä kuultu ja nähty
Suomen leijonan merkki muurisssa ja piikkilanka muurin päällä, olemme saapuneet Suomen suurlähetystöön Etiopiassa. Tiimimme Turun tytöt täytyy tietenkin kuvata aulassa Vallilan Turun kaupunginkuvakankaasta tehdyn taulun
”Tänään olin linja-auton kyydissä. Minulla oli kiva päivä. Minustakin tulee linja-autonkuljettaja kun se on niin jännää. Olen Afrikassa ja täällä on kaikkia jännää ja outoa.”
Toiseksi matkapäiväksi jakauduimme kahteen ryhmään. Osa lähti harjoittelemaan etiopialaisen aterian valmistamista, kun taas meidän ryhmämme ohjelmassa olivat odotetut vierailut Kapuan ja Kynnys ry:n yhteistyökumppani EWDNA:n
Päivä alkoi sarastaa, kun olimme yölennollamme Tukholmasta Addikseen jo Afrikan mantereen yllä. Mieleeni tulvahti viikontakainen Etiopia-tapahtuman alku Tapiolassa: kanttori-Elinan hienosti virittämä rumpualkusoitto kulkueelle. Ihan pian
Sunnuntaiaamu koittaa ja on koittanut kaun odotetun reissun lähdön aika. WhatsApp laulaa viimehetken pakkausvinkkejä ja sopimuksia tavarvaihtureista: ”Ota sinä mukaan tuota niin minä otan tätä.”