Kapua 2020 Nepal

Kesän parhaat seikkailut

Vuosi 2020 ja sitä myöden Kapua-prokkiskin ovat tosiaan toteutuneet ihan eri tavalla kuin alunperin kuvittelin… Tämän vuoden ultimate-seikkailun piti olla Nepalin vaellus marraskuussa, mutta reissu on siirretty tulevaisuuteen. Uskon kyllä että pääsen Nepaliin kun aika on oikea!

Prokkiksen vaikuttavin osuus on kuitenkin koko ajan käynnissä: varojen kerääminen mm. Nepalin vammaisten ja nuorten oikeuksien ja arjen parantamiseksi. Jos haluat auttaa, niin lahjoituksen voi tehdä täällä. Nyt jos koskaan kehitysyhteistyölle ja lahjoitukselle on tarve – iso osa nepalilaisista nojaa matkailualan töihin, ja tässä maailmantilanteessa se on valtava ongelma kehitykselle.

Nyt olen siis lähinnä keskittynyt seikkailemaan Suomessa, ja teimmepä Samin ja Jujun kanssa jopa reissun Norjaan! Mikä olisikaan parempaa treeniä myös Nepalin vaellusta varten. Tässä kurkistus kesän parhaisiin seikkailuihin.

Kesäkuussa olimme puolison ja koiruuden kanssa vaellusreissulla Lapissa ja Norjassa. Jäämerelle pääseminen oli pitkään toivomani haave ja nyt sain tämän haaveen toteutettua! Ajoimme Leviltä Lemmenjoen kansallispuiston ja Inarin kautta aina Norjan pohjoisimpaan kolkkaan (pohjoisin lukuunottamatta Jäämeren ulkosaaria), Mageroyan saarelle.

Juju Lemmenjoen kansallispuistossa. Tämä oli upea kansallispuisto ja Suomen suurin!

Lemmenjoen kansallispuistossa riittäisi tutkittavaa useammallekin reissulle. Tänne on päästävä uudelleen!

Saarella sijaitsee pohjoisimmaksi paikaksi tituleerattu Nordkapp, johon pääsee mukavasti autolla ajaen, perille asti. Sehän olisi ollut liian helppoa. Todellisuudessa se ei ole myöskään saaren pohjoisin piste, vaan tuo pohjoisin paikka on Knivskjelodden, johon patikoidaan kivikkoa pitkin 10 kilsaa suuntaansa. Me tietty mentiin sinne! :D

Matkalla pohjoiseen kävimme myös Stabbursdalenin kansallispuistossa Norjassa. Tässä kävelemme huiputtamaan Stuorra Binalvárria.

Juju

Knivskjelodden on Jäämeren ulkosaaria lukuunottamatta Euroopan pohjoisin paikka. Tässä oli siis kuvanottohetkellä todistettavasti näillä spekseillä pohjoisin koira. Itse reitti oli sumuista kivikkoa 10 kilsaa suuntaansa. Alkuun piti vähän tsempata :)

 

Norjan reissuillamme ollaan käytetty ut.no-karttasovellusta. Tsiisus noita norjalaisia reittikuvauksia. Tämä reitti oli kuvailtu sopivaksi kaiken ikäisille retkeilijöille, vauvasta vaariin. Semisti oli epäuskoinen olo kun loppureitillä liukasteltiin kaltevaa kalliota pitkin perille, niin että horjahtaminen olisi johtanut kivikon kautta Jäämereen. Aika terästä saa tuolla kiipeilevät vauvat ja vaarit olla.

Minä ja maailman paras retkeilykoira.

Kävin tietty useamman kerran myös uimassa, tässä tunturipurossa. Kylmyydestä kertoo jotain se, että Juju ei tullut uimaan (yleensä vaikeaa pitää vedestä poissa).

Kesäkuun lopussa näillä main ei näkynyt juuri ketään. Noilla seuduilla on ymmärtääkseni muutenkin rauhallista, eli jos ruuhka ahdistaa niin nämä paikat kannattaa muistaa! Toki maisemakin on erilaista kuin suositummissa paikoissa, sillä tuolla on hyvin karua (ja kesäkuussa kylmää). Upeeta omalla tavallaan.

Knivskjeloddenin reitin päässä on upea ja kylmä Jäämeri. Sielläkin tuli tietysti uitua.

Toinen kesäseikkailujen kohokohta oli Teijon kansallispuisto. Tällä kertaa olin matkassa yksin fillarini kanssa. Otin bussin Saloon ja pyöräilin Teijoon, tallustelin Sahajärven kierroksen (oli upea ja rauhallinen, kun ekat kilsat oli kävelty, lopun matkaa sain kävellä lähes yksin), kävin syömässä Mathildedalenissa (ihana paikka!) ja yövyin TENTSILESSÄ! Se oli jännää ja kivaa. Sit seuraavana päivänä vielä pyöräilin kansallispuiston läpi Tammisaareen. Siinä kohtaa pitsa maistui :)

Tentsilessä kamat sai jättää tohon alemmalle tasolle ja ylemmässä tasossa olevassa teltassa nukuttiin. Tuosta oli upea maisema järvelle. Nukuin hyvin :)

TÄYDELLISTÄ! Järvimaisema, ei hyttysiä, upea kesäyö. Tähän kuvaan on ujutettu myös kirjasuositus :D

Tentsile oli näin kauniissa paikassa. Tosin muita ihmisiä oli vähän liikaa mun makuun..

Tokan päivän reitti alkoi polkemalla kansallispuiston läpi metsätietä pitkin. Best.

 

Heinäkuun lopussa retkeilin Jujun kanssa kaksin Isojärven kansallispuistossa. Yövyimme kauniilla Kuorejärvellä ja käveltiin koko puisto ympäri. Puistossa asuu myös majavia! Itse eläintä harvoin näkee, mutta pesiä ja patoja sitäkin enemmän.

Tässäkin oli majavien tekosia <3

Täällä kävi myös hauska sattuma: laavulle päästyämme tapasimme uuden ystävän Sadun, joka on vaeltanut useita kertoja Nepalissa ja ties missä! Satu kertoi Kapua-reissullekin suunnitellusta Gokyo Ri:n reitistä, ja tarinoita oli hauska kuunnella.

Satu kertoi olleensa reitillä yksin, ilman kantajaa tai opasta, sesongin ulkopuolella ja pian alkavassa talvessa. Kun lumipyryinen ylämäki ei pääty koskaan ja missään ei ole ketään. Jooh, elikkäs, tuon tarinan jälkeen ei tunnu enää niin jännittävältä lähteä tuonne ryhmän, kantajien ja oppaan kanssa. Heh :D Satu tunsi Kapuankin oikein hyvin ja tsemppasi prokkista. Kiitos Sadulle!

Juju Isojärven kansallispuistossa. Juju kantoi omassa repussaan oman ruokansa ja pienen vesikupin. Ja sai paljon kehuja jokaiselta vastaantulevalta :)

Kesän seikkailujen jälkeen olisikin sit aika paljon töitä. Lokakuun alussa saattaisi kuitenkin olla mahis lomalla. Mihin silloin kannattaisi mennä?

16.8.2020 Emma Mikkilä
0 kommenttia

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.