Kapua-vuosi 2020 loppusuoralla

Kapua 2020 Nepal

Kapua-vuosi 2020 loppusuoralla

Uutinen tavoitti minut viime vuoden lopulla. Minut oli valittu Kapua2020Nepal-tiimiin. Edessä olisi huima Kapua-vuosi. Vuosi 2020 varainkeruuta Nepalin nuorten ja vammaisten avuksi ja loppuhuipennuksena upea matka tutustumaan Nepalin kehitysapukohteisiin ja vaellus Himalajan jylhissä maisemissa.

Vuosi alkoi kymmenien lennokkaiden varainkeruusuunnitelmien siivittämänä. Heti alkuun mietin omista ystävistä ja tutuista ihmisiä, jotka voisivat kenties olla
apunani tässä minulle uudessa varainkeruupestissäni. Keiden läheisteni ja tuttujeni osaamista voisin mahdollisesti hyödyntää varainkeruussani? Buukkasin tiloja erilaisille tapahtumille, mietin ken voisi auttaa missäkin tehtävässä. Kun tuli aika suunnitelmien toteuttamiselle tuli myös korona lupaa kysymättä sekoittamaan kuviot. Pian huomasin, että minun täytyi perua kaikki kolme isoa tapahtumaa, joista olisin saanut varainkeruutililleni mukavan pohjan. Piti siis muuttaa suunnitelmat täysin uusiksi.

Kevään ja kesän varainhankintani koostui lähinnä kahvin, lakun ja ötökkähotellejen myynnistä. Syksyn tullen pystyin toteuttamaan joitakin
huomattavasti alkuperäistä pienimuotoisempia tapahtumia. Näistä tapahtumista jäikin sitten aivan ikimuistoiset jäljet sydämeeni. Elokuiset Lasten ikiomat Ötökkäfestarit, syyskuinen upea True Beingin Katrin ja Mikan Valon ääniä Laikussa åänihoitoilta sekä lokakuinen rakkaan ystävättäreni Erjan lumoava runoilta jäivät ehkä juuri tapahtumien pienimuotoisuuden ja intiimiyden vuoksi aivan ainutkertaisina mieleen.

Lähtemättömän vaikutuksen osallisuuden toteutumisesta koin järjestäessäni nuo festarit lapsille. En voi kyllin ihmetellä ja kiittää puolisoni, omien lapsieni, lastenlasteni, vävyni, siskoni ja ystävättäreni käsittämätöntä heittäytymistä ja vahvaa osallistumista lasten festareiden järjestelyissä. Kuinka hienoa olikaan saada antaa myös lapsille mahdollisuus osallistua tekemään hyvää. He saivat olla mukana mm. suunnittelemassa tapahtuman ohjelmaa, piirtää tapahtuman tunnuksen, harjoitella tapahtuman yhteislauluja ja esittää siellä laulun. Harmiksemme säiden herrat eivät suosineet sillä kertaa tapahtumaamme vaan jouduimme keräämään kimpsumme ja kampsumme rankkasateen yllättäessä jo tunti aloituksen jälkeen. Lapset osasivat kuitenkin nauttia tuosta reilusta tunnista täysin rinnoin, herkuttelua tietenkään unohtamatta. Muurinpohjaletut maistuivat ja toivat lisäenergiaa leikkejen lomassa.


Suloiset lapsenlapseni muistelevat tapahtumaa edelleen hymyssä suin. Parasta antia tälle Kapua-vuodelle onkin ollut omien läheisten, ystävien, tuttujen ja jopa tuntemattomien upeat kädenojennukset keräyksen ja osallisuuden edistämiseksi. He ovat tuoneet varainkeruuseen aivan uudenlaisen ulottuvuuden ja osoittaneet siten arvostavansa minulle tärkeän asian edistämistä. Vuosi lähenee loppuaan ja marraskuinen matkamme siirtyi tuonnemmaksi kevääseen. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta matka ei enää ole minulle läheskään niin tärkeä kuin Kapua-tiimiin mukaan hakiessani. ”Ei se määränpää vaan matka itsessään” on saanut
mielessäni siten ihan uuden merkityksen. Varainkeruu kuitenkin jatkuu edelleen yhtä tärkeänä ellei tärkeämpänäkin.

Pienistä puroista muodostuu valtameret. Kiitos kaikille jo keräykseen tavalla tai toisella osallistuneille ja niille, jotka tulevat vielä kortensa kantamaan kekoon
tulevaisuudessa. Osallistua voit vaikka #räntäkuntoon haasteeseen osaa ottamalla. Toivottavasti saamme tilaisuuden yhdessä iloita koko tiimin tavoitteen 100000 euron täyttyessä! Tällä hetkellä olemme yli 65 000 eurossa.

 

21.11.2020

Virpi Keränen

Tässä ja nyt

Kapua 2020 Nepal

Tässä ja nyt

Jos maailma makaisi suurin piirtein samassa asennossa kuin vielä vuosi sitten, pakkailisin todennäköisesti tällä hetkellä rinkkaani vaellustavaroita kauan haaveilemaani Nepalin reissua varten. Tekisin viimehetken kuntoharjoituksia ja miettisin backup- lääkityksiä vuoristotaudin, sekä mahdollisten muiden haavereiden ja pöpöjen varalle. Todennäköisesti olisin myös katsonut youtubesta ainakin tuhat kertaa kaikki hakusanoilla #lukla #landig #mostdangerousairport löytyvät videot.

Niinpä. Jos ja jos. Tällä hetkellä istun kuitenkin kesämökkimme keittiössä onnistuneen sieniretken tuomien onnellisuushöyryjen päihdyttämänä (ei, en ole nauttinut psilosybiiniä sisältäviä sieniä, kerännyt ainoastaan suppiksia ämpäriin), totaalisen tyytyväisenä elämääni. Minulla on rento olo ja hyvä olla. Kahden tunnin reippailu kuuraisessa metsässä on tehnyt hyvää sekä keholle että mielelle.

Yksi aikakautemme ehkä hoetuin klisee on carpe diem- tartu hetkeen, elä tässä ja nyt. Ärsyttävää t-paita slogan- kamaa, ajattelin vielä jokin aika sitten.  Vaikka kyseinen mietelause onkin kovin kulahtaneen kuuloinen ja tutun tatuoijataiteilijan mukaan eniten käsivarresta piiloon hakkautettu mietelause, piilee siinä kuitenkin syvä viisaus. Jos tällä hetkelläkin fokukseni olisi pelkästään ”sit ku korona on ohi”- tulevaisuudessa ja keskittyisin pelkästään erilaisiin Covid-19-viruksen tartuntatilannetta kuvaaviin lukuihin ja käppyröihin, olisi minulta saattanut jäädä kokematta se fiilis, minkä vielä ruskaan pukeutunut metsä ensilumen sinne sataessa minulle tarjosi. Nämä pienet arjen onnellisuustuokiot antavat minulle voimia kestää tulevaisuuden epävarmuutta. Ja epävarmaahan se tulevaisuus on ollut aina ja on sitä tästä eteenpäinkin, koronalla tai ilman. Tämä vallalla oleva pandemia (alan jo vihata tätä termiä) on kuitenkin tehnyt tuon tosiasian meille ehkä vähän konkreettisemmaksi. Elämän yllätyksellisyydestä sain viime vuonna tuntuvan muistutuksen, kun läheinen nuori ihminen sairastui syöpään, ihan tuosta vaan, ilman suurempia varoitteluja. Elämä osaa yllättää, niin hyvässä kuin pahassa, ilman että se kyselee kenenkään mielipiteitä. Siksi elämä on nyt.

Tartutaan siis niihin hetkiin, pidetään itsestämme huolta, jotta voimme auttaa heitä, jotka apua kipeiten tarvitsevat…juuri nyt.

 

21.10.2020

Jussi Virtanen

Vihdoin Kapua-tapaamisessa kasvotusten!

Kapua 2020 Nepal

Vihdoin Kapua-tapaamisessa kasvotusten!

Tuomas Tuure Kynnys Ry

Tapasimme Kapua2020Nepal-porukan kanssa Väestöliiton Väentuvassa lauantaina 19.8. Ihana sisäpihan paikka aivan keskustassa! Kävin täällä edellisen kerran alkuvuonna hakemassa pyörän peräkärryllä Kapua-lakuja ja -kahvia myyntiin. Suurin osa meistä kapuajista pääsi tapaamiseen paikalle. Siis ihan oikeasti. Se oli ehdottomasti mukavinta tapaamisessamme. Oli todella tärkeää jutella yhdessä yhteisestä projektistamme ja innostua uudelleen yhteisistä tavoitteista ja tekemisistä! Osa oli mukana etäyhteyksillä. Meillä oli hyvä ja tuhti ohjelma, mutta aikaa jäi myös vapaalle juttelulle ja kuulumisten vaihdolle.

Aamun aloitti aamiaisen lomassa kapuaja ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentaja Erja Järvelä. Hän puhui meille siitä, miten voimme omilla ajatuksillamme vaikuttaa hyvinvointiimme. Varainkeruu on korona-aikana tuntunut tosi vaikealta. Olisi kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään uusia myönteisiä tapoja suhtautua haasteeseen, sillä koronaan liittyviä olosuhteita emme voi muuttaa.

Mukaansatempaavan ja tiiviin esityksen vammaisuuden asemasta kehitysyhteistyössä piti Tuomas Tuure (pääkuvassa). Tuomas on tuttu kasvo Kynnys ry:stä. Suomella on hyvä maine ja pitkä traditio vammaisten parissa tehdystä kehitysyhteistyöstä. Tuomaksen esitys antoi minulle yhä enemmän kipinää varainkeruuseen. Tällä hetkellä vammaisten asema ja oikeudet ovat järkyttävällä tasolla esimerkiksi Venäjällä ja Turkissa, johon saapuu paljon Syyrian sisällissodassa vammautuneita. Väestöliitto tekee hienoa työtä Nepalissa vammaisten seksuaalioikeuksien puolesta. Koska itse tiedän enemmän asioita koulutuksesta, opin vammaistyöhön liittyvästä kehitysyhteistyökeskustelusta hurjasti.

Päivään mahtui myös videoyhteyksiä Nepaliin. Kerron niistä yhdestä (Muuten, nepalin kielessä on erilainen sävelkulku, äänenpaino ja rytmitys kuin suomessa. Sen takia monen kuulemani nepalilaisen englanti kuulostaa korvaani tosi laulavaiselta.) Ashmita kertoi meille etänä Kathmandusta tämän hetkisestä, todella huolestuttavasta, koronan varjostamasta tilanteesta Nepalissa. Koulut ovat olleet kiinni maaliskuusta lähtien. Maaseudulla opettajat opettavat radion tai television välityksellä. Minun on vaikeaa kuvitella, miten noilla viestintävälineillä voidaan opettaa ja oppia laadukkaasti monen kuukauden ajan. Toisaalta radio on monessa maassa todella tärkeä viestintäväline, joten siitä voisimme oppia muilta paljon. Kathmandussa kaikilla opettajilla ei ole etäopetuksen vaatimaan koulutusta, taitoa tai välineitä. Monilla oppilailla ei ole puhelinta tai tablettia, jolla osallistua opetukseen. Osa oppilaista näyttäytyy etätapaamisissa aamulla, mutta viettää päivän koulutuksen ulottumattomissa. Ashmitan mukaan kokonainen kouluvuosi on jäämässä suurelta osalta nepalilaislapsia käymättä.

Etäyhteys Kathmandusta
Etäyhteys Kathmandusta

Kiitän järjestäjiä itselleni tärkeästä päivästä. Opin jälleen kerran uutta. Sain tavata upeita ja reippaita kanssakapuajiani. On hienoa huomata, että myös reippaat ihmiset voivat myöntää, kun varainhankinnan hidastuminen tai matkan siirtyminen harmittaa.

Suunnitelmissamme on nyt jatkaa varainhankintaa siihen asti kunnes pääsemme lähtemään Nepaliin. Näin tapahtuu joko ensi keväänä tai vuoden 2021 marraskuussa. Hienoa matkaa jaksaa odottaa!

P.S. Minulla oli kunnon Kapua-viikonloppu, sillä menin sunnuntaina Dallapénpuistoon kirppikselle myymään vanhoja vaatteitani. Siitä muistona kaksi kuvaa.

22.9.2020

Kerttu Sirviö
Vieritä ylös