Kapua 2020 Nepal

Aktiivuusleimoja metsästämässä

Kuukausi sitten Kapua 2020 Nepal -tiimin jäsenet kokoontuivat yhteen testaamaan kapuamiskuntoaan helteiseen Helsinkiin. Tunnin mittainen ravaaminen Malminkartanon portaissa nosti hien pintaan. Testin tulos ei itselleni ollut mitenkään ylen mairitteleva. Kevät oli tullut otettua aika lunkisti. Syytettäköön siitä vaikka koronaa. Testin päätteeksi saimme lyhyen ohjeistuksen miten kapuamisessamme tarvittavaa jaksamiskuntoa kohotetaan. Jaksamiskunto kehittyy mm. kävelemällä pitkiä lenkkejä, mielellään epätasaisessa vaihtelevassa maastossa ja harrastamalla porrastreenejä. Siitä päivästä alkaen tämä tyttö alkaisi jaksamiskuntotalkoisiin! Kotiin Helsingistä matkustin kuitenkin mukavasti kimppakyydillä autoillen. Pitkät lenkit vielä odottakoon hetkisen. Pitkät lenkit saikin odottaa myös muutaman seuraavan päivän. Jalat kun olivat ilmeisesti kipeytyneet junassa ja autossa pitkään istumisesta. Porrastreenillä tuskin asian kanssa oli mitään tekemistä.

Ne muutamat palautumispäivät käytin kuitenkin aktiivisesti kuntoiluasian edistämiseen. Halusin nimittäin kumppanin kuntoiluni tueksi. Tutustuin lukuisiin urheilukellomalleihin ja niiden upeisiin ominaisuuksiin. Hengästymiseen asti kaikkea nippelitietoa ne ihmisen fysiologiasta pystyivätkin tallentamaan niin pieniksi laitteiksi. Kun olin mielestäni saanut jonkinlaisen käsityksen mikä niistä lukuisista vaihtoehdoista kenties olisi minulle sopivin, uskaltauduin lähtemään kellokaupoille. Kun myyjä kuuli, että olen lähdösssä Himalajalle vaeltamaan, hän suositteli yhtä tiettyä mallia. Se ei suinkaan ollut se mitä olin itse ajatellut. Luotin kuitenkin myyjän ammattitaitoon ja valitsin hänen suosittelemansa urheillukellon. Niin minulla oli uusi jaksamiskuntokumppani.

Ensimmäiset päivät painelin kelloni nappeja umpimähkään oppiakseni miten tuo ”rakkine” toimii. Kun käytän tässä yhteydessä kumppanistani sanaa rakkine, se ehkä kuvaa sitä tuskailun määrää, joka tähän tutustumisen ensivaiheeseen kuului. Kelloni piippaili ja välkytteli valojaan mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. En löytänyt siitä oikeita treenivaihtoehtoja, onnistuin keskeyttämään pitkään jatkuneen harjoituksen kesken kaiken ja latauskin saattoi loppua juuri kun treeni oli hyvässä vauhdissa. Ohjeita en luonnollsestikaan ollut valmis lukemaan. Niin vaivalloista on niiden etsiminenkin netistä. Kyllähän minä osaan.

Pikkuhiljaa me kuitenkin tutustuimme toisiimme paremmin. Minä opin huomioimaan kelloni tarpeita, kuten lataamaan sen akun ajoissa ja siirtämään sen miljoonat tiedot puhelimeni syövereihin. Kelloni puolestaan tallensi väsymättä kaikkea hyörintääni ja jopa siitä miten palauduin yön aikana. Mukavalta tuntui myös kun joku, tässä tapauksessa siis jokin, kysyi miten treeni oli mielestäni sujunut. Ihanan huomaavaista.

Seuraavien viikkojen aikana suhteemme syveni ja ilolla katsoin iltaisin kuinka kelloni kiitteli aktiivisuudestani. Olin erittäin tyyväinen uuteen kumppaniini. Kunnes. Syntymäpäiväni iltana kotimme terassilla istuessani suloista auringonlaskua katsellessani, kelloni piippasi. Hieman ihmetellen katsahdin sitä. Näytöllä luki: ”Olet ollut paikallasi 1 tunnin ajan. Pitkäaikainen istuminen haittaa verenkiertoa erityisesti jaloissa. Istuminen vie vain vähän energiaa, mikä voi hankaloittaa painonhallintaa.” KÄÄK! Se oli ensimmäinen negatiivissävyinen kommentti honeymoonimme aikana. Sen lisäksi siitä jäi ikävä passiivisuusleima juuri syntymäpäiväni kohdalle. Yritin sitä poistaa lähtemällä siltä istumalta vielä pyöräilemään vaan eihän sitä leimaa sieltä enää saanut poispyyhittyä. Ei auttanut kuin hyväksyä tapahtunut ja kumppanini oikea-aikainen reagointi. Luotettavuushan on kaikissa suhteissa se tärkein ominaisuus.

Luotettavuus on erittäin tärkeä ominaisuus myös kehitysyhteistyössä. Kapuan yhteistyökumppaneina toimivat järjestöt Väestöliitto, Kynnys ry ja Taksvärkki ry ovat tunnettuja ja luotettavia. Ne ovat myös tehneet jo pitkään kehitysyhteistyötä useissa maissa. Hienoa tehdä varainkeruuta juuri näiden järjestöjen kanssa!

Jatkan aktiivista liikkumista yksi passiivisuusleima historiassani ja toivon, ettei niitä kerry juurikaan enempää. Myös aktiivinen varainkeruu Nepalin nuorten ja vammaisten hyväksi jatkuu edelleen!

Liikutaan ilolla ja kavutaan yhdessä apua!

 

 

13.7.2020 Virpi Keränen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top