Päivä alkoi sarastaa, kun olimme yölennollamme Tukholmasta Addikseen jo Afrikan mantereen yllä. Mieleeni tulvahti viikontakainen Etiopia-tapahtuman alku Tapiolassa: kanttori-Elinan hienosti virittämä rumpualkusoitto kulkueelle. Ihan pian
Sunnuntaiaamu koittaa ja on koittanut kaun odotetun reissun lähdön aika. WhatsApp laulaa viimehetken pakkausvinkkejä ja sopimuksia tavarvaihtureista: ”Ota sinä mukaan tuota niin minä otan tätä.”
”Jännittääkö?” Tätä moni kysyy. Aika vähän olen ehtinyt itse matkaa jännittää, kun on ollut paljon käytännön asioita hoidettavana; lapsen elämä, harrastukset ja tukiverkot, koiran hoito,
Viikon päästä olen jo lentokoneessa – jippii ja kääk! Koko vuosihan on ollut kapuamista, mutta kohokohta, matka ja konkreettinen kapuaminen, tuntui aina niin kaukaiselta loppuvuoden
Lähtöön on nyt kuusi yötä. Hyvin lähellä on siis jo minun tapauksessani kolmen viikon seikkailu lähes tuntemattomien ihmisten seurassa. Amazing Race, Selviytyjät, Temptation Island, Big
Edellistä blogitekstiäni kirjoittaessani saatoin vielä kuvitella ryhtyväni innokkaaksi ulkoliikkujaksi, kirmaavaksi vuorikauriiksi ja himopatikoijaksi. Maaliskuisessa kesää enteilevässä kelissä saattoi virittää haaveita ja toiveita muutoksesta. Lokakuun syksyisessä