Pakko on paras kannustin

Hakiessani mukaan Kapua Balkan hankkeeseen koin sen sisältävän useita eri osa-alueita, joiden tekemisestä pidän hyvinkin paljon. Kiinnostus vuoria kohtaan syttyi useita vuosia sitten, matkustaminen ja tutustuminen kohteisiin pintaa syvemmältä on aina ollut suuri rakkaus. Kiinnostus heikompien auttamiseen syntyi reilut kymmenen vuotta sitten adoptoituani ensimmäisen rescuetaustaisen koirani Espanjasta, jonka jälkeen tutustuin hyvin laajasti kodittomien koirien asemaan eri puolilla maailmaa. Yhdessä tekeminen yhteisen asian hyväksi on mukavaa ja palkitsevaa. Ja tietenkin se vaeltaminen kauniissa ja haastavassakin luonnossa on aina kokemus.

En ole koskaan ollut kovinkaan liikunnallinen ihminen. Liikunta on ollut ennemminkin hyötyliikuntaa ja koirien kanssa ulkoilua. Yksi motivaattori lähteä mukaan kapuamaan oli juurikin liikunnan lisääminen omaan elämään. Kuten otsikkokin sanoo – pakko on paras kannustin! Olen tämän 1,5 vuoden aikana mitä koronan kanssa olemme opetelleet elämään nähnyt huikeita elämäntapamuutoksia, mitä ihmiset ovat onnistuneet tekemään. Etätyöpäivien päätteeksi ei ole vaihdettu läppäristä TV ruutuun, vaan on liikuttu sekä opeteltu uusia terveellisempiä tapoja elää. Ja sitten on se joukko mihin itse kuulun, valitettavasti. Pois jäi yllättäen maaliskuussa 2020 normaalien työpäivien mukanaan tuomat hyötyliikunnat ja työpaikan ravintolan terveelliset ja monipuoliset lounaat. Tilalle tuli sohva, laiskistuminen ja einesruuat millä helpolla pääsee. Kavereitakaan ei päässyt tapaamaan. Ja kukapa olisi uskonut tuolloin, miten kauan se tulee kestämään. Nopeasti aloin huomaamaan muutoksia omassa itsessäni ja olossani. Energiatasot olivat aika matalalla ja kilojakin kertyi. Tilannetta ei auttanut, että menetin vanhan koirani joten ne koiralenkitkin jäi. En osaa lähteä kävelylle ilman, että remmissä seuraa mukana koira tai pari.

Olen vähän sellainen henkilö, että en tee mitään tekemisen vuoksi vaan pitää olla jokin tavoite. Ainakin liikkumisen osalta asia on aivan täysin näin. Onhan luonnollisesti tavoite sekin, että voi hyvin mutta tarvitsen kuitenkin hieman enemmän potkua persuuksiin jotta saan itseni liikkeelle. Vuonna 2016 matkustin silloisen puolisoni kanssa Tansaniaan ja kiipesimme Kilimanjarolle. Matkaa edelsi vuoden valmistautuminen ja kunnon kohottaminen. Se oli pakko tehdä, koska lähtötasoisessa kunnossani mikä oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin nykykuntoni ei olisi ollut mitään mahdollisuutta retkeen. Tavoite oli selkeänä mielessä ja toimi motivaattorina treenaamiselle. Tämä on selkeä motivaattori myös nyt, kun tiiminä valmistaudumme ensi kesän Balkanin matkaan, vaelluksiin sekä Maglic-vuoren valloitukseen. Pakko on valmistautua ja se pakko on positiivinen asia.

Tavoitteena on myös kokeilla erilaisia tapoja liikkua ja uusia lajeja, mitä en ole ennen päässyt kokemaan. Tälle viikolle suunniteltu ensi kosketus vesijuoksuun jäi valitettavasti väliin, mutta ehtiihän tässä. Frisbeegolf tuntuu vieneen monen sydämen ja ehdottomasti haluan kokea. Mukava olisi myös päästä vuosien tauon jälkeen ratsastamaan. Ehkäpä tuossa keväämmällä sitten kun on sitä kuntoa ehtinyt kohottaa voisi uskaltautua kokeilemaan seinäkiipeilyä. Kapua Balkan haaste on otettu vastaan – ja nyt täytyy alkaa toteuttamaan tavoitetta niin varainkeruussa kuin liikkumisessa. Uskon, että se pakko liikkua muuttuu tässä tulevien kuukausien ajaksi iloksi liikkua ja muutos on pysyvää!