Blogikirjoitukset

Huiputuspäivän aamu alkoi jännittynein fiiliksin. Yöllä heräsin muutaman kerran ja tunsin kuinka jännitys tuntui niin kehossa kuin mielessä. Koko ajomatkan lähtöpisteelle tunsin jännityksen möykkynä rinnassa.

Olen ollut tällä matkalla kolme päivää, sillä tulin muun ryhmän perässä perjantaina. Näinä muutamana päivänä olen kokenut niin paljon, että tuntuu, että olisin ollut matkalla

Bosnia&Hertsegovinan matkamme on puolessa välissä. Olemme tutustuneet menneiden päivien aikana toistemme lisäksi vammaisjärjestö I.C. Lotoksen toimintaan ja työntekijöihin sekä aloittaneet hiljalleen Kapua-vuoden vaellusosion. Tutustuessani muihin

  Dire Straitsin biisi ”Walk of Life” soi usein lenkilläni. Hyvä rytmi ja melodia kuljettaa askeleita. Tänään se oli korvamatona kun patikoimme Crepoljskossa. Kuljimme aluksi

  Matkamme ensimmäinen etappi tuli tänään päätökseensä, kun jätimme Tuzlan ja upeat Lotoksen vaikuttajat taaksemme  ja palasimme takaisin Sarajevoon. Matkalla pääsimme kuitenkin vielä vierailemaan erään

Tänään vierailimme Srebrenican  joukkomurhan muistomerkillä ja muistohautausmaalla. Museossa näytetyt valokuvat ja elokuvat kertoivat karulla tavalla tapahtumista, rikoksista ihmisyyttä vastaan, jotka tapahtuivat tällä paikalla vuonna 1995