12.11. blogikirjoitus kirjoittuu Ambikossa, päivää myöhässä suunnitelmiemme muututtua. Valmistaudumme 13.11. toteutuvaan Ras Dashenin huiputukseen lepopäivällä, venytellen ja nauttien leppeästä tuulesta ja polttavasta auringosta leirissämme. 12.11.
Kyllä nukkuminen on mukavaa! Vain pikkuinen sadekuuro pyyhkäisi leirimme yli, mutta tänä yönä se ei untani juurikaan häirinnyt. Eilisillan hyytävä tuuli oli lakannut ja oppamme
Ensimmäinen yö vuoristossa ja saimme nauttia heti kunnon ukkosmyrskystä; rakeet paukuttivat telttakangasta kuin noita rumpua ja salaman iskiessä ei tarvinnut laskea sekunteja. Moninaiset ”vesivahingot” eivät
Addis Abeban meluisan liikenteen ja kaiken sen hälinän jälkeen olen odottanut innolla, että pääsemme vuoristoon. Aamu alkoi jo klo 6:30, mutta silti tunnelma ei ollut
”Mä luulen, et mikään ei oo niinkuin ennen kun palaat sieltä”, kommentoi ystäväni eiliseen Facebook-postaukseeni. Hän on niin oikeassa. Kaikki viime päivinä kuultu ja nähty
Suomen leijonan merkki muurisssa ja piikkilanka muurin päällä, olemme saapuneet Suomen suurlähetystöön Etiopiassa. Tiimimme Turun tytöt täytyy tietenkin kuvata aulassa Vallilan Turun kaupunginkuvakankaasta tehdyn taulun