Kapua 2019 Etiopia

Paljon ajateltavaa vaellukselle

”Mä luulen, et mikään ei oo niinkuin ennen kun palaat sieltä”, kommentoi ystäväni eiliseen Facebook-postaukseeni.

Hän on niin oikeassa. Kaikki viime päivinä kuultu ja nähty nostaa tunteet pintaan.

Niin, minä kuulen ja minä näen. Osa Addis Abebassa kohtaamistamme naisista oli kuulo- tai näkövammaisia, osalla oli eri asteisia liikuntavammoja, ja on ollut järkyttävää kuulla, miten heikko vammaisen asema Etiopiassa on. Heitä hävetään ja piilotellaan, mahdollisuus kouluttautumiseen on olematon, työn saannista puhumattakaan. Liian moni tietää, miltä tuntuu tulla hylätyksi.

Kotivierailuistamme mieleeni jäi erityisesti Zerfie , jonka kotona vierailimme. Hän kertoi olleensa aiemmin niin ujo, että alkoi itkemään, jos hänen piti puhua vieraille. Kynnys ry:n ja Marttaliiton tukeman EWDNAn (Ethiopian Women with Disabilities National Association) koulutusten myötä hän on saanut rohkeutta löytää oman polkunsa. Hän valmistaa oljista mm. pannunalusia ja opiskelee räätäliksi haaveillen omasta yrityksestä.

Näillä naisilla on erityinen EWDNA-katse, kuten eräs kapuajista totesi. Silmät täynnä rohkeutta ja toivoa.

Toivoa luo myös perjantainen vierailumme. Aamutuimaan jätimme hyvästit Addis Abeballe ja lensimme Gondariin, jossa tutustuimme, kuinka inklusiivinen opetus toteutuu yliopistossa. Kynnys on tehnyt yli 10 vuotta yhteistyötä ECDD:n (Ethiopian Center for Disability and Development) kanssa etiopialaissa yliopistoissa, ja Gondarin yliopiston hanke toteutettiin 2016-2018.

Mukanamme matkaava Kynnyksen Veera Pensala korostaa kestävää tekemistä. ”Teemme yhden yliopiston kanssa yhteistyötä aina muutaman vuoden saattaaksemme asiat alkuun, mutta sen jälkeen yliopistot jatkavat työtä itse”, hän sanoi. ”Keskeistä on saada yliopiston johto sitoutumaan.”

Gondarin yliopistossa on huomioitu mm. esteettömyys. Suomen tasosta ollaan toki kaukana, mutta edistystä on tapahtunut. Ja edistystä on jo sekin, että vammaiset ovat päässeet yliopistoon ja opiskelevat siellä ei-vammaisten kanssa yhdessä. Näkymällä ja tekemällä vammaiset osoittavat, että he pystyvät mihin vaan – ja se on täällä Etiopiassa uutta.

Pääsimme myös keskustelemaan opiskelijoiden itsensä kanssa. Asenteiden muuttamista koko yhteiskunnassa korosti myös näkövammainen lakiopiskelija, jonka kanssa juttelin. Hänen tavoitteenaan on olla kansainvälinen ihmisoikeusjuristi. Siinäpä melkoinen roolimalli – juuri näin niitä syvässä olevia ennakkoluuloja murretaan!

Yliopiston jälkeen majoittauduimme hotelliin, josta jatkamme huomenna Simien-vuoristoon. Kevyemmän ohjelman, Gondarin linnaan tutustumisen jälkeen, oppaamme briiffasi meitä tulevasta vaelluksesta. Jännitys alkaa näkyä kapuajissa.

Melkoisesti on myös sulattelemista kaikessa koetussa. Kieltämättä kaiken hälyn ja sosiaalisuuden jälkeen itse jo kaipaan hiljaisuutta ja aikaa omille ajatuksille. Sitä on luvassa tulevina päivinä. Simien ja Ras Dashen – täältä tullaan!

8.11.2019 Sari Kortesoja
1 kommentti
  1. Seija Paasi says:

    Hei. Mahtavaa kuulla tuosta yliopistoyhteistyöstä ja, että inkluusio toteutuu jossakin määrin. Kun meidän tiimi oli Etiopiassa 2014 ei tästä ollut tietoa. Oon niin teidän matkassa ja Gondarin linnoituskin on upea. Sielläkin on sauna, joten voimme suosiolla todeta, ettei sauna ole meidän keksintö 🤪 Ihanaa vuorivaellusta, Simien on upea. Voikaa hyvin kaikki 🙏💪👣

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *