Blogikirjoitukset

Sunnuntai ja viimeinen päivä Tadzikistanissa. Dusanbessa hotellin ikkunasta hiekanväristä kaupunkia ja ilmassa leijailevaa hiekkapölyä katsellessa haikailee kaihoisasti näkymään vaelluksen upeissa vuoristomaisemissa. Tässä vaiheessa tuntuu jo

La 13.9   Mikä tunne herätä sängystä! Vain yhdellä heräämisellä usean sijaan ja nauttien talon lämmöstä! Leposykekkin oli ensimmäistä kertaa yöllä normali, ja olo oli

Tänään oli viimeinen vaelluspäivämme. Toisaalta oli kiva päästä nauttimaan happirikkaammasta ilmasta, mutta samalla oli heitetävä hyvästit upeille vuorimaisemille ja kirkkaille erämääjärville. Tuntui myös oudolta hylätä

Aamu valkeni valtavan tuulisen yön jälkeen Kulikalonin järvien läheisyyteen pystytetyllä leirillämme. Paikka oli kuin ihmeellinen golfviheriötä muistuttava vehreämpi keidas keskellä karuja, kuivia ja hiekkaisia vuorenrinteitä,

Rikkonaisen yön jälkeen aamu alkoi aasien kiljunnalla ja saksalaisseurueen tarmokkaalla puheenpälpätyksellä. Saksalaiset olivat lähdössä jo 7.30, kun taas meidän ryhmämme söi aamiaista vasta kahdeksalta. Aamiaistelttaan

Ja niihän se meinaan lähti. Melko luulot pois meiningillä. Uskallan väittää, että enemmän tai vähemmän matka yllätti joka ikisen meistä. Oppaan mukaan vaelluksen kesto olisi