Kun unelmana on halu auttaa
Halu tehdä hyvää sai Suvi Aarnion innostumaan alan vaihdosta. Karhulaskut ja paperin pyörittely saivat jäädä, kun entisestä perintäneuvojasta tuli ammattihyväntekijä. Tämä on Kapuan ja Suvin tarina, joka kantaa Ylen studiolta monien vaiheiden kautta hyväntekeväisyysreissuille maailmalle.
”Vuonna 2005 tein vielä kahdeksasta neljään toimistotyötä ja vuorilla vaeltaminen oli vain harrastus. Olin käynyt mm. Madeiralla, Kilimanjarolla ja Aconcagualla ja haaveilin kehitysyhteistyön tekemisestä. Halusin yhdistää matkustamisen, vuoret ja hyvän tekemisen. Etsin aktiivisesti tietoa ja ideoita siihen, miten voisin nämä yhdistää ja toteuttaa unelmiani. Toki ala-asteikäinen lapsi, yksinhuoltajuus ja asuntolaina jarruttivat jonkin verran haaveilua”, Suvi Aarnio muistelee Kapuan alkuaikoja.
”Mutta sitten asiat lähtivätkin rullaamaan kivasti. Ajatuksena oli: kerätään porukka ja porukalla varoja hyvään tarkoitukseen. Matkustetaan paikan päälle tutustumaan, mitä varoilla tehdään ja kiivetään samalla vuorille. YLEn toimitus ja Ylen Hyvän toiminnanjohtaja Riikka Kämppi innostuivat ensimmäisten joukossa asiastani, ja pääsin Ylen Hyvä -keräykseen mukaan. Se on Nenäpäiväkampanjan kaltainen ohjelma”, Suvi kertaa ja toteaa, että oli aika jännittävää kertoa ideastaan koko maailmalle.
Ja siitä se sitten niin sanotusti lähti: ideasta tykättiin, ja jo matkalla Tampereen tv-studiolta Paraisille kilahtivat ensimmäiset ”haluan mukaan tekemään hyvää” -hakemukset sähköpostiin. Lopulta ensimmäiselle hyvää tekevälle vuorenvalloitusreissulle tuli hakemuksia melkein 200 kappaletta. Suvi sai huomata, että moni muu jakoi samoja haaveita.
Ensimmäisessä Kapua-tiimissä oli 12 jäsentä, ja se suuntasi Keniaan auttamaan Fida International -järjestöä katulapsityössä. Vuoren valloitusta toimitti naapurimaa Tansanian upea Kilimanjaro.
”Reissu oli tosi opettavainen ja avasi meille kaikille toisen todellisuuden tosi hyvin. Näimme, miten ihmiset elävät, näimme ääripäitä köyhyydestä vaurauteen. Näimme Kenian slummeissa kodittomia lapsia, jotka nukkuivat myyntipöytien alla ja kulkivat liimapullo nenän alla välttyäkseen tuntemasta nälkää tai kylmyyttä. Se tuli lähelle. Iholle. Muutti jotain tosi syvällä ja sai jatkamaan toimintaa. Kai se oli ymmärrys siitä, miten äärimmäisen eriarvoisessa maailmassa me elämme.”
Samaan aikaan sana kiiri Suomessa, ja löytyi lisää auttamisenhaluisia ihmisiä. Seuraava Kapua-tiimi pakkasi laukkunsa vuonna 2008, tällä kertaa kumppaninaan Pelastakaa Lapset ry. Samana vuonna Kapua sai myös oman yhdistyksensä, ja vuotta myöhemmin Kapua sai ensimmäisen työntekijänsä: Suvin.
”Tällöin myös perustin yrityksen, jonka myötä alati kasvavaa toimintaa oli turvallista jatkaa. Toki Kapuan tuki -yhdistys on elänyt tässä rinnalla koko ajan.”
Auttaja pienestä pitäen
Suvi luonnehtii Kapuan lähes 20-vuotista matkaa osittain yllättäväksi.
”En alussa kokenut, että tämä olisi niin sanotusti elämäntehtävä. Tai, että toiminnalle olisi ylipäätään ollut jatkuvuutta näin pitkään”, Suvi sanoo ja tunnustaa sitten, ettei työ ole ollut aina kevyemmästä päästä.
Leipänsä voisi varmasti ansaita helpomminkin. Varainhankinta tai kehitysyhteistyö järjestömaailmassa eivät ole helppo tapa ansaita elantoaan. Vapaudella elää omannäköistä elämää ja toteuttaa merkityksellisiä hyväntekeväisyyshaaveita on totisesti hintansa.
Auttaja Suvi Aarnio sanoo olleensa ihan lapsesta saakka. Koulustakin nuori Suvi myöhästyi pelastaessaan kastematoja asfaltilta. Peruskoulun viimeisellä Suville myönnettiin Emppis-palkinto osoituksena siitä, että luokkakaverit olivat äänestäneet hänet luokan empaattisimmaksi oppilaaksi.
”Ensimmäisessä parisuhteessani teini-ikäisenä jouduin lähisuhdeväkivallan uhriksi. Ehkä sekin on osaltaan vaikuttanut siihen, että olen halunnut auttaa heikompia”, Suvi pohtii.
Vuonna 2009 Suvi pyöritti Kapuaa yrittäjänä, oli samalla vanhempainvapaalla ja opiskelikin vielä. Ei liene yllättävää, että opinnot koskivat kehitysmaatutkimusta. Valtiotieteiden maisterin tutkinnon ja koronavuoden jälkeen opinnot veivät Suvin Ugandaan, missä Suvi suoritti rauhan ja konfliktinratkaisun jatkotutkinnon.
Opiskelu Makereren yliopistossa Kampalassa sisälsi muutaman kuukauden verran lähiopintoja ja lisäksi etäopintoja. Lopputyönä Suvi suunnitteli Baby Box -hankkeen, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli löytää uusia tapoja äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentämiseen Ugandassa. Ugandassa 62 % synnytyksistä tapahtuu terveydenhuoltopalvelujen ulkopuolella. Synnytys on Ugandan kaltaisissa maissa edelleen yksi naisen elämän vaarallisimmista hetkistä.
”Äitiys- ja lapsikuolleisuus on maassa korkea. Hankkeen avulla mahdollistimme sairaalasynnytykset 20 naiselle sekä keräsimme arvokasta tietoa konseptin vaikutuksista äiti- ja lapsikuolleisuuteen.”, Suvi sanoo ja on sitten tovin hiljaa. ”Eräs äideistä kertoi palautteessa, että ilman Baby Box -hanketta hänen lapsensa tuskin olisi hengissä.” Pienillä teoilla voi olla suuret vaikutukset. Hanke saa onneksi jatkoa, kun Rotaryt lähtivät tukemaan jatkohanketta 60 000 dollarilla.
”Ai mun suhde Afrikkaan? No se on läheinen jo ihan siitäkin syystä, että kaksi lapsistani on afrikkalaista syntyperää, ja Etelä-Afrikka on perheemme toinen kotimaa”, haastatteluhetkellä 15- ja 18-vuotiaiden lasten äiti kertoo. Ja kertoo myös järjestäneensä vuodesta 2016 asti juurimatkoja adoptioperheille Etelä-Afrikkaan.
Afrikka on kiinnostanut Suvia maanosana jo ennen adoptioprosessejakin. Etelä-Afrikkaa Suvi luonnehtii erilaiseksi ja kiehtovaksi maaksi. Maanosan Saharan eteläpuoleisessa osassa on paljon avun tarvetta sekä äärimmäistä köyhyyttä. Etelä-Afrikka on kuitenkin mantereen kehittyneimpiä maita, jossa on helppo olla ja toimia. Moni asia toimii länsimaisesti, mutta silti tietää olevansa Afrikassa.
”Se on kaunis maa, jossa afrikkalainen elämänilo ja -energia on vahvasti läsnä”, Suvi sanoo. ”Valitettavasti Etelä-Afrikka on myös maailman eriarvoisimpia maita. Tuloerot ovat valtavia, ja se aiheuttaa paljon ongelmia, kuten rikollisuutta.”
Rutiinia ja uusia kumppaneita
Vuodesta 2012 Kapuan toiminta lähti rutinoitumaan. Tätä ennen oli järjestetty vain yksi päähanke joka toinen vuosi, mutta pienempien Oma Kapua -hankkeiden myötä toiminta kasvoi jälleen. Korona toi mukaan myös kotimaan hankkeita, ja vuonna 2021 kapuan vapaaehtoiset kapusivat Pyhätunturille keräten varoja Väestöliiton Poikien Puhelimelle. Poikien Puhelin on alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille suunnattu auttava puhelin- ja chat-palvelu. 2024 oli vuorossa Saariston Rengastien pyöräilyhanke, jolla kerättiin varoja Helsingin ja Espoon Tyttöjen Taloille.
Onnistuminen kertautuu
Onnistumisia ja onnen tunteita Suvin matkalle on mahtunut. Konkreettisimpina Suvi mainitsee Baby Box -palautteet, jotka olivat hyvin henkilökohtaisia.
”Onhan se iso juttu kuulla, että joku ei uskoisi olevansa hengissä ilman tukeamme. Yleensä rahoitamme järjestöjä, eikä apu henkilöidy niin vahvasti. On hieno tunne, että on pystynyt vaikuttamaan asioihin ja helpottamaan omalla toiminnallaan merkittävästi ihmisten ja yhteisöjen elämää. ”
On myös huomattava, että Kapua vaikuttaa paljon myös matkoille osallistuvien vapaaehtoisten elämään.
”Tämä oli itse asiassa graduni aihe: tutkin, miten lyhytaikainen altistus kehitysmaaoloille ja vapaaehtoistoiminta kehitysyhteistyön parissa vaikuttavat osallistujiin. Ja vaikuttavathan ne, erityisesti kulutustottumuksiin ja kehitysyhteistyöhön sitoutumiseen. Tämän tosin huomasin myös Kapuan 10-vuotisjuhlissa, kun sain valtavasti kirjeitä vuosien varrella mukana olleilta vapaaehtoisilta, joissa he kertoivat, miten merkittävä kokemus Kapua on heille ollut.”
Kokemuksella on myös merkittävä kerrannaisvaikutus. Kun kapuaja kokee asioita ja näkee avustettavien tilannetta kohdemaassa, kertoo kapuaja siitä kotimaassaan ystävilleen ja tuttavilleen. Tieto ja ymmärrys leviää.
Kapuajilla on myös keskenään vahva yhteisöllisyys, ja sekin on Suville merkittävä voimavara. Yhteisöllisyys on kasvanut toiminnan ohessa.
”Nyt kierrämme kapuajien kanssa kansallispuistoja. Kapuaperhe liittää yhteen samanhenkisiä ihmisiä, jotka haluavat kaikki tehdä hyvää. Ja näin myös syntyy moninkertaisesti hyvää.”
Tästä tunnustuksena Kapualle myönnettiin Palad-kunniakirja. Perusteena oli nimenomaan Kapuan luoma yhteisöllisyys, luonnossa liikkuminen ja hyväntekeväisyys – Suvi Aarnio ja Kapua tuovat yhteen erilaisia ihmisiä ja edistävät yhdenvertaisuutta.
”Olihan se hienoa ja olen tosi kiitollinen. Lopulta tämä on kuitenkin aika yksinäistä työtä, vaikka yhteisöllisyydestä puhutaankin. Viimeinen vastuu on aina minulla, ja yksinyrittäjänä teen töitä usein ilman aikatauluja. Mutta unelma, johon uskoo, auttaa jaksamaan. Omat rajat on silti opittava ja uskallettava pitää niistä kiinni, sillä auttamisen tarve ei maailmasta lopu. Ja kyllä sitä aika usein kaipaisi työtoveria, jonka kanssa asioita voisi pallotella ja kehittää yhdessä.”
Haaveilua ja sisäisisä suunnitelmia
Tänään Suvi Aarnio haluaa lisätä ulkoisesta maailmaparantamisesta katseen myös sisäiseen maailmaan, ja kertoo opiskelevansa Ihminen tavattavissa -terapeutiksi. Opinnoista on myös hyötyä, kun työssä kohtaa paljon erilaisia ihmisiä ja vaativia olosuhteita. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös mm. Kapuan matkassa -kirjan kirjoittaminen. Sekä tietenkin matkoista haaveilua.
”Haluaisin ajaa koko Afrikan mantereen halki Kapkaupungista Kairoon. Ja purjehtia valtameren yli keräten samalla varoja merien suojeluun”, Suvi maalaa ja kertoo olleensa muutama vuosi sitten sairaalassa leikkauksessa tulehtuneen umpilisäkkeen takia. Samassa yhteydessä tuli kutsu magneettikuvaukseen kasvainepäilyn takia ja ennen kuin tilanne selvisi, ehti yö olla vaikea.
”Laitteet hälyttivät koko yön matalasta verenpaineesta ja tieto mahdollisista kasvaimista sai huolet kasvamaan mielessä. Ajattelin, etten voi kuolla vielä, kun lapset ovat vielä alaikäisiä enkä ole ajanut Kapista Kairoon. Mietin myöhemmin, että aika hassua, että juuri se tuli tuollaisella hetkellä mieleen. Ehkä se kertoo siitä, että reissu pitää vielä toteuttaa”, Suvi miettii.
Suvia kuunnellessa on jo oppinut, että unelmilla on tapana toteutua. Kenties me saamme Kairosta postikortin jo lähitulevaisuudessa? Sitähän se on, kun intohimolla tekee.
