Kehitysyhteistyö, hyväntekeväisyys ja järjestötoiminta eivät ole minulle kovinkaan tuttuja juttuja ja tähän projektiin hyppääminen jännitti ja mietitytti. Luulen, en toki tiedä mutta luulen, ettei moni meistä tule arjessaan juurikaan ajatelleeksi paljon muuta, kuin oman elämänsä haasteita. Omat onnistumiset ja epäonnistumiset ovat lähempänä ja enemmän läsnä, kuin esimerkiksi Afrikan ja Etiopian naisten sekä kehitysvammaisten elämä ja olot. Näin ne ovat minunkin elämässäni, mutta nyt koin vahvasti tarpeen tehdä jotain merkityksellistä, katsoa oman laatikkoni ulkopuolelle ja avartaa horisonttia sekä saada perspektiiviä omassa päässäni pyöriville ajatuksille.
Rohkaisin itseni ja päätin aloittaa kapuamisen.
Täytän kesällä 43-vuotta. Muutin Kouvolasta opiskelujen perässä nykyiseen kotikaupunkiini vuonna -97; Tampereella on ollut hyvä asua ja täältä on löytynyt elämään paljon uusia tuttavuuksia ja rakkaita ystäviä, mutta olen kohdannut viime vuosina myös paljon vastoinkäymisiä ja viimeisimmän myötä tunnuin entistä enemmän tarvitsevan jonkinlaisen ”pysähdyksen”. Tai tutkimusretken – herätyksen; elämään ja maailmaan. Syksyllä 2018 tuntui hetken ajan, ettei elämässä ole mitään järkeä, mitään kunnollista suuntaa mihin katsoa tai tarkoitusta minkä eteen ponnistella. Jotenkin se on myös ristiriitaista – tuntea noin, kun samalla hetkellä itsellä on katto pään päällä, toimeentulo, terveyttä sekä ystäviä, jotka välittävät. Niistä olen kiitollinen, ja muistutan itseäni aika-ajoin siitä, että vastoinkäymisistä huolimatta, monet asiat ovat hyvin.
Olen kuullut Kapuasta muutamalta tuttavalta joitakin vuosia sitten ja kiinnostus johonkin osallistumiseen, hyvän tekemiseen ja sen merkityksellisyyteen (itsellekin) on hautunut ja kypsynyt mielessäni. En vain oikein ole tiennyt, mihin ryhtyä ja mistä aloittaa, koska monenlaisia tapoja ja mahdollisuuksia on kuitenkin tarjolla. Saadessani itse apua ystäviltä olen monesti miettinyt, miten voisin myös auttaa takaisin – tai miten osaisin ja tulisiko tilaisuuksia. Nyt ajattelen niin, että annan hyvän kiertää – autan siellä tai sinne missä pystyn, en väkisin, tarpeetta, vaan tarpeeseen ja pyyteettömästi. Halu kokea jotain uutta – tuntea, kasvaa, innostua, viisastua – tutustua ihmisiin, nähdä ehkä samalla maailmaa ja erityisesti saada perspektiiviä omaan elämään, on ensisijainen motivaattorini Kapuaan osallistumiseen. Jos samalla pystyn tekemään jotain merkityksellistä ja hyvää myös muille, on projektiin osallistuminen ehdottomasti sen arvoista.
Lähde mukaan seuraamaan tätä retkeä ja auttamaan kanssani!
Haastan mukaan kaikki rakennus- ja kiinteistöalalla työskentelevät. Koiran tai kissan omistajat, muut eläinrakkaat, ulkoilmaihmiset. Avantouimarit, retkiluistelijat ja sunnuntaihiihtäjät. Retkeilystä haaveilevat, joogassa rentoutuvat. Eronneet, yksinasuvat, lapsettomat. Perheelliset. Tammikuussa kuntoilun aloittavat, heinäkuussa lomaansa viettävät, joulusta innostuvat ja ahdistuvat. Joogaavat ja nivelrikkoiset. Kädentaitoja harrastavat. Ja monet, monet muut. Naiset ja miehet.
Seuraavaksi suuntaamme tiimimme kanssa kohti Etiopiaa!
Lahjoitukset