Kohti Kapua kuntoa

Kapua-matkani alkoi tammikuussa 2024 ja samalla alkoi myös uusi vaihe elämässäni, johon liikunta on tullut jäädäkseen. Opinnot, Kapua ja kuntoilu ovat pitäneet kiireisenä ja kalenterin täytenä, mutta hyvin kaiken on saanut aikataulutettua.

Kuntosalipolkuni alkoi nollasta vuoden alussa kaupungin xxl-kuntosalilla. Maaliskuussa uskaltauduin hankkimaan ensimmäisen salikorttini ja treeneistä tuli säännöllisempiä. Porrastreeneissä olen käynnyt lähes viikoittain helmikuun alusta lähtien ja huhtikuun lopulla liityin porrastreeniryhmään.

Ensimmäinen etappi oli viikkoa ennen juhannusta toteutunut Hetta-Pallas -vaellus. Lukuisia tuntureiden ylityksiä, telttaöitä, saunomista Hannukurussa ja uimista ja upeita hetkiä kolmen yön ja neljän päivän mittaisella vaelluksella.

Ensimmäisen vaelluksen jälkeen kuitenkin totesin, että on aika ryhtyä tositoimiin. Nepaliin on aikaa neljä kuukautta. Personal trainer teki kuntotestin ja uuden saliohjelman ja nyt viikoittain kolmen salikerran ja porrastreenien lisäksi yritän kehittää hapenottokykyäni myös juoksukunnon treenaamisella. Ettei homma menisi liian vakavaksi niin viikottain käyn pyörähtelemässä lavatansseissa.

Seuraavana tähtäimessä on syyskuun puolivälissä Slovenia ja Triglavin huiputus. Oppaan ja pienen ryhmän kesken nousemme lähes 3000 metrin korkeuteen. Hyvää treeniä Annapurnaa ajatellen ja samalla saan myös ensituntuman korkeasta ilmanalasta.

Kaiken muun lisäksi tietysti lepo ja rentoutuminen arjessa on tärkeää. Retkeilen luonnossa viikoittain ja näin kesäisin minut löytää telttailemasta saarilta.

Taidetta ja Kapuaakin on yhä voimissaan. Juuri nyt on Käpylän kirjastossa avoinna heinäkuun ajan näyttelyni Sinihattuinen mummo.

Lappiin palaan syksyn mittaan graduseminaarien myötä ja lokakuussa ihastelen ehkä ruskan viimeisiä hetkiä tai ensilunta Jerisjärven taiteilijamökissä.

Kauas katse kantaa.