Hetta–Pallas harjoitteluvaelluksena kohti Kilimanjaroa

Kun syyskuussa 2025, lähes vuosi sitten, sain vahvistuksen valinnastani Oma Kapua Kilimanjaro 2026 -tiimiin, tiesin alkavan vuoden olevan poikkeuksellinen. Edessä olisi uusia haasteita, oppimiskokemuksia, varustehankintoja, taloudellisia panostuksia, fyysistä harjoittelua sekä luovuutta vaativaa varainhankintaa. Samalla avautuisi mahdollisuus rakentaa uusia verkostoja ja herättää kiinnostusta Kapuan hyväntekeväisyyteen tärkeän asian ympärille. Kaikkeen tähän olin valmis.

Aloittelijalle sopiva, keskivaativa vai vaativa?

Jo talvella päätimme puolisoni kanssa toteuttaa kesällä Hetta–Pallas-vaelluksen osana valmistautumistani tulevaan Kilimanjaron nousuun. Harjoitteluvaelluksen tavoitteena oli testata varusteita, fyysistä kestävyyttä, tekonivelten toimintaa vaativassa maastossa sekä omia retkeilytaitoja. Yhtä tärkeää oli arvioida omaa kykyäni sietää epämukavuutta ja yllätyksiä, joita pitkät vaellukset väistämättä tuovat mukanaan.

Hetta–Pallas on Suomen vanhin, vuonna 1934 perustettu, ja samalla yksi maamme suosituimmista tunturivaellusreiteistä. Reittiä kuvataan eri lähteissä aloittelijoille sopivaksi, keskivaativaksi tai jopa vaativaksi. Oman kokemukseni perusteella luokittelisin sen ehdottomasti vaativaksi. Reitin pituudeksi ilmoitetaan yleensä 50–55 kilometriä. Meidän vaelluksemme kokonaismatkaksi kertyi 52 kilometriä jalan sekä Ounasjärven ylitys veneellä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole esitellä reittiä yksityiskohtaisesti tai analysoida sen jokaista juurakkoa ja louhikkoa, vaikka niitä matkan varrella riittääkin runsaasti. Sen sijaan tarkastelen vaellusta harjoittelun näkökulmasta: mitä opin, mitä havaitsin varusteistani ja omasta suorituskyvystäni sekä miten kokemukset auttavat valmistautumisessa marraskuun Kilimanjaro vuoristovaellukselle.

Yksi neuvo on kuitenkin syytä antaa heti alkuun. Mikäli suunnittelet Hetta–Pallas-vaellusta, ota mukaan vaellussauvat. Ikään, kokemukseen tai kuntotasoon katsomatta ne ovat merkittävä apu erityisesti vaativissa laskuissa. Omalla kohdallani sauvat olivat välttämättömät, sillä molemmissa polvissani on tekonivelet. Erityisesti jyrkät laskeutumiset olivat hitaita ja kuormittavia. Ensimmäisen varustehankintani tein jo jouluostosten yhteydessä ja ne olivat teleskooppisauvat, jotka mahtuvat hyvin matkalaukkuun.

Sadepäivä opettaa enemmän kuin aurinkoinen sää

Lähdimme vaellukselle keskiviikkoaamuna 8.7.2026 ja saavuimme Hettaan iltapäivällä. Viimeistelimme pakkaukset, ylitimme Ounasjärven veneellä ja pääsimme lopulta maastoon noin kahden aikaan iltapäivällä. Matka eteni aluksi joutuisasti, kunnes sää muuttui nopeasti ja taivaalta alkoi sataa rankasti.

Vaikka sade ei sinänsä tullut yllätyksenä, vaikutti se merkittävästi etenemiseemme sekä alkuperäisiin suunnitelmiimme. Itselleni suurimman haasteen toi näkyvyys. Käytän silmälaseja, enkä käytännössä pärjää ilman niitä. Jatkuvasti linsseihin kertyvä vesi heikensi näkyvyyttä huomattavasti ja vaikutti myös syvyysnäköön, mikä kivikkoisessa ja epätasaisessa tunturimaastossa lisäsi kulkemisen haastavuutta entisestään.

Näissä olosuhteissa päätimme jäädä yöksi Pyhäkeron autiotuvalle. Ratkaisu oli tilanteeseen oikea, mutta se vaikutti samalla seuraavien päivien aikatauluun. Illan aikana ukkosen jyrähdellessä ympärillämme kävimme läpi vaihtoehtoja seuraavan päivän osalta ja arvioimme, miten saisimme alkuperäisen vaellussuunnitelman toteutettua.

Sateinen ensimmäinen päivä tarjosi samalla erinomaisen mahdollisuuden testata uusia varusteita käytännössä. RevolutionRacen vedenpitävät vaellushousut osoittautuivat erittäin toimiviksi ja pitivät kosteuden tehokkaasti ulkopuolella. Uusi Gore-Tex-kuoritakki ei aivan vastannut odotuksiaan rankimmassa sateessa, mutta sen keveys, hengittävyys ja nopea kuivuminen tekivät siitä kokonaisuudessaan erittäin onnistuneen hankinnan.

Varusteiden toimivuuden lisäksi vaellus paljasti myös kehityskohteita. Huomasin esimerkiksi, että tavalliset urheiluliivit, jotka toimivat hyvin arjessa ja liikuntaharjoituksissa, eivät sovellu useamman päivän vaellusolosuhteisiin. Kastuttuaan ne eivät kuivuneet telttayössä riittävästi. Tämä oli tärkeä huomio, ja ennen Kilimanjaron vaellusta kyseinen varustekokonaisuus vaatii vielä päivittämistä.

Maaliskuussa hankkimani Merrellin vaelluskengät olivat siihen mennessä kulkeneet mukanani jo noin 400 kilometriä erilaisissa maastoissa. Harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä, sillä kengät toimivat koko vaelluksen ajan erinomaisesti. Ne pitivät vettä ja tukivat jalkaa vaativissakin olosuhteissa.

Hetta–Pallas-reitti asettaa kuitenkin omat vaatimuksensa myös jalkaterille. Maasto koostuu lähes jatkuvista nousuista ja laskuista, joiden aikana erityisesti varpaat joutuvat koetukselle. Vaikka kengät olivat oikean kokoiset eikä varpaisiin kohdistunut voimakasta iskua alamäissä, onnistuin saamaan ”alamäki jarruttelussa” isovarpaaseen yhden rakon. Tilanne oli helposti hoidettavissa Ihan Pihkassa pihkavoiteella ja laastarilla, ja samalla sain arvokasta tietoa siitä, miten vastaaviin tilanteisiin kannattaa jatkossa varautua.

Sään parannuttua pääsin käyttämään myös keväällä hankkimiani Fjällrävenin vaellushousuja. Ne osoittautuivat erittäin onnistuneeksi hankinnaksi. Kestävyys, käyttömukavuus ja monipuolisuus tekevät niistä varusteen, joka toimii yhtä hyvin vaellusreitillä kuin omassa aktiivisessa arjessakin. Laadukkaat vaellushousut olivat olleet hankintalistallani pitkään, ja niiden toimivuus vahvistui tämänkin vaelluksen aikana.

Sadepäivä opetti lopulta paljon enemmän kuin aurinkoinen sää olisi voinut opettaa. Se paljasti varusteiden todellisen suorituskyvyn, auttoi tunnistamaan kehityskohteita ja vahvisti luottamusta niihin ratkaisuihin, jotka toimivat myös haastavissa olosuhteissa. Juuri tällaisia kokemuksia varten teimme harjoitteluvaelluksen, jotta marraskuussa Kilimanjaron rinteillä voin keskittää huomioni olennaiseen: turvalliseen etenemiseen ja matkasta nauttimiseen.

Makuuhommia

Vaelluksen aikana yövyimme kaksi yötä teltassa ja yhden yön autiotuvassa. Näin pääsimme testaamaan myös majoitus- ja nukkumisvarusteita käytännössä. Uusi telttamme toimi moitteettomasti, vaikka en sitä Kilimanjaron matkalla tarvitsekaan. Sen sijaan makuupussin ja makuualustan testaaminen oli erityisen tärkeää. Kilimanjaron vaelluksella yövymme kuusi yötä teltassa, ja saatujen ohjeiden mukaan makuupussin tulisi soveltua vähintään noin kymmenen pakkasasteen lämpötiloihin.

Lainasin ystävältäni untuvamakuupussia, joka osoittautui niin toimivaksi ratkaisuksi, että se lähtee mukaani myös Afrikkaan. Kesällä hankittu kevyt makuualusta puolestaan toimi hyvin kolmen yön testijaksolla. Kokemuksen perusteella jäin kuitenkin pohtimaan, voisiko hieman leveämpi alusta tarjota paremman unenlaadun pidemmällä vaelluksella. Hyvä uni on yksi tärkeimmistä palautumisen edellytyksistä. Vaikka yksittäiset varusteet voivat tuntua pieniltä valinnoilta, niiden merkitys korostuu silloin, kun edessä on useita peräkkäisiä vaelluspäiviä haastavissa olosuhteissa.

Oma puolimaraton tunturissa

Ensimmäisen päivän lyhyeksi jäänyt vaellus vaikutti luonnollisesti koko aikatauluumme. Päätimme kuroa menetettyä matkaa kiinni toisena päivänä, mikä tarkoitti huomattavasti suunniteltua pidempää päiväetappia.

Vaelsimme Pyhäkerosta Siuskurun ja Pahakurun kautta Hannukurulle yhteensä noin 20,5 kilometriä. Jälkikäteen arvioituna ratkaisu ei ehkä ollut kaikkein järkevin, mutta sen avulla pääsimme takaisin alkuperäiseen aikatauluumme. Samalla saimme arvokkaan kokemuksen siitä, miten oma keho reagoi pitkään yhtäjaksoiseen rasitukseen vaativassa tunturimaastossa. Olimme antaneet itsellemme luvan majoittua myös keskelle erämaata, jos polveni tekisivät matkanteosta mahdottoman. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt.

Päivän päätteeksi Hannukurulla odotti sauna, joka tuli juuri oikeaan aikaan. Pitkän vaelluspäivän jälkeen lämpö ja mahdollisuus huoltaa lihaksia olivat enemmän kuin tervetulleita. Samalla testasimme uusia retkipyyhkeitä, jotka osoittautuivat käytännöllisiksi: ne pakkautuvat pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti. Jälkeenpäin ajateltuna viilentävä uinti läheisessä Haukkajärvessä olisi saattanut tehdä hyvää erityisesti polville, jotka kuumenivat päivän aikana huomattavasti. Tuo mahdollisuus jäi kuitenkin käyttämättä.

Vaelluksen aikana kokeilin myös varusteita, joita käytän tavallisesti crossfit harrastuksessani. Pitkän päiväetapin vaelsin polvituet jalassa ajatuksenani tarjota lisätukea polville. Kokeilu antoi kuitenkin tärkeän opetuksen. Pitkän rasituksen jälkeen huomasin polvien alueella useita pieniä verenpurkaumia, mikä kertoi tukien olleen liian tiukat näin pitkäkestoiseen käyttöön vaativassa maastossa.

Sen sijaan kompressiosukat olivat erittäin onnistunut valinta. Käytin niitä vaelluksen kahden viimeisen päivän ajan, ja niiden hyödyt näkyivät sekä jalkojen palautumisessa että yleisessä käyttömukavuudessa. Polvituet lähtevät kuitenkin mukaan myös Kilille, sillä tiedän niiden tarjoavan tarpeellista lisätukea erityisesti viimeisen päivän laskeutumisvaiheessa.

Pakkaaminen on taitolaji

Yksi harjoitteluvaelluksen tärkeimmistä opeista liittyi pakkaamiseen. Vaikka kyse oli vain muutaman päivän retkestä, tarjosi se erinomaisen mahdollisuuden testata erilaisia pakkausratkaisuja käytännössä.

Puolisoni pakkasi varusteensa sinisiin muovipusseihin, kun taas minä käytin erivärisiä kuivapusseja. Ratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi. Varusteeni säilyivät kuivina, ja värikoodauksen ansiosta tiesin aina nopeasti, mistä pussista mikäkin tavara löytyi.

Tulen ehdottomasti hyödyntämään samaa toimintatapaa myös Kilimanjaron matkalla. Lisäksi aion hankkia muutamia läpinäkyviä suojapusseja pienempiä tarvikkeita varten, jotta kokonaisuus pysyy helppokäyttöisenä pimeälläkin.

Harjoitteluvaellus osoitti myös sen, että olimme ottaneet mukaan liikaa tavaraa. Varavaatteita ja muuta tarpeistoa oli enemmän kuin todellisuudessa tarvitsimme, mikä näkyi suoraan rinkkojen painossa. Kokemus oli hyvä muistutus siitä, että vaeltamisessa jokainen ylimääräinen kilo tuntuu päivän aikana.

Kilimanjaron osalta tilanne on onneksi selkeämpi. Olemme saaneet tarkat pakkausohjeet, joissa määritellään sekä laukun enimmäiskoko että sallittu maksimipaino. Näiden rajojen puitteissa jokainen mukaan otettava varuste on perusteltava huolella.

Energiaa matkalle

Pitkillä vaelluksilla ravinto ja nesteytys ovat aivan yhtä tärkeitä kuin toimivat varusteet. Harjoitteluvaellukselle otimme mukaan magnesium-, elektrolyytti- ja energiajuomatabletteja, jotka osoittautuivat käytännöllisiksi sekä keveytensä että käyttömukavuutensa ansiosta.

Tabletit toivat vaihtelua juomaveden makuun ja helpottivat riittävän nesteytyksen ylläpitämistä pitkien vaelluspäivien aikana. Ne ovatkin yksi niistä varusteista, jotka lähtevät varmasti mukaan myös Kilin rinteille.

Kilimanjaron vaelluksella varsinaisista aterioista vastaa huoltotiimi, mutta omista välipaloista ja energiantarpeesta on huolehdittava itse. Tämän vuoksi harjoitteluvaellus tarjosi hyvän mahdollisuuden testata erilaisia retkieväitä. Yksi käytännön havainto liittyi suklaapitoisiin energiapatukoihin ja välipaloihin. Lämpimissä olosuhteissa ja hankautuessaan repussa ne menettävät helposti muotonsa ja muuttuvat tahmeiksi, mikä ei tee niiden syömisestä erityisen houkuttelevaa. Sen sijaan helposti säilyvät ja nopeasti nautittavat välipalat vaikuttavat huomattavasti toimivammalta vaihtoehdolta. Proteiinipatukoiden maailma on kuitenkin minulle vielä hieman vieras. Tässä kohtaa otan mielelläni vastaan vinkkejä kokeneemmilta vaeltajilta. Ja ehkä mahdolliset sponsoritkin voivat tarttua haasteeseen.

Kokeneet Kapua-vaeltajat ovat myös kertoneet arvokkaan neuvon mahdollisen vuoristotaudin varalle. Ruokahalu saattaa korkealla heikentyä merkittävästi, jolloin tärkeintä on saada energiaa tavalla tai toisella. Siksi mukaan kannattaa ottaa juuri niitä herkkuja, jotka maistuvat itselle parhaiten. Irtokarkkien mussuttelu on sellaisessa tilanteessa kuulemma täysin hyväksyttävää, jopa suositeltavaa. Omasta repustani löytyy ainakin useammanlaista salmiakkia.

Harjoitteluvaellus täytti tarkoituksensa

Harjoitteluvaellus oli nimensä mukaisesti ennen kaikkea oppimiskokemus. Sen tärkein tehtävä oli valmistaa minua tulevaan Kilimanjaron vaellukseen, ja siinä se onnistui erinomaisesti.

Vaelluksen aikana sain arvokasta tietoa omasta jaksamisestani, varusteideni toimivuudesta, ravitsemuksesta sekä käytännön asioista, jotka eivät välttämättä tule vastaan tavallisessa arjessa tai yksittäisillä päiväretkillä. Jokainen havainto, onnistuminen ja myös pieni vastoinkäyminen auttaa valmistautumaan paremmin marraskuun haasteeseen.

Kaikki ei sujunut täydellisesti, eikä ollut tarkoituskaan. Juuri siksi harjoitteluvaellukset ovat tärkeitä. Matkan varrella tuli hetkiä, jolloin turhauduin, väsyin tai jouduin muuttamaan suunnitelmia olosuhteiden mukaan. Jokainen yö ei ollut täysin palauttava, ja pitkien vaelluspäivien rasitus näkyi ajoittain levottomina öinä. Silti kokonaiskuva oli rohkaiseva.

Fyysinen rasitus oli paikoin huomattava, mutta missään vaiheessa en varsinaisesti epäillyt oman kuntoni tai jaksamiseni riittävyyttä. Yllätyimme kuitenkin siitä, kuinka vähän reitin varrella oli tarjolla vettä, sillä kaikki autiotupien kaivot eivät olleet käytössä. Se haastoi nesteytyksen suunnittelua ja jossain vaiheessa etenimme kahden ryypyn taktiikalla, jotta vesi ei lopu kokonaan.

Vaellus opetti myös pakkaamisen merkityksen. Ruokaa oli mukana enemmän kuin tarvitsimme, ja varavaatteita olisi voinut vähentää huomattavasti. Jokainen ylimääräinen kilo tuntuu pitkän päivän aikana. Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä opeista myös Kilimanjaron vaellusta ajatellen: mukana tulee olla kaikki tarpeellinen ja mahdollisimman vähän tarpeetonta. Ensimmäisen varustekarsinnan jälkeen pitää tehdä toinen ja sitten vielä kolmaskin karsinta.

Kun vaelluksen päätavoitteena oli testata varusteita, omaa kestävyyttä ja käytännön toimintamalleja, voin todeta harjoitteluvaelluksen olleen erittäin onnistunut. Nyt tiedän huomattavasti paremmin, mitä tarvitsen mukaan, mistä voin luopua ja mitä asioita tulee vielä kehittää ennen lähtöä Tansaniaan.

Ihmisiä, tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä

Yksi vaelluksen mieleenpainuvimmista havainnoista liittyi muihin reitillä liikkujiin. Huomasimme nopeasti, että suurin osa vaeltajista oli meitä selvästi nuorempia. Kuudenkympin ikäisiä retkeilijöitä tuli vastaan vain vähän, kun taas nuoria aikuisia, nuorisoryhmiä ja lapsiperheitä näkyi runsaasti.

Erityisen ilahduttavaa oli nähdä nuorten suuri määrä luonnossa liikkumassa. Tapasimme reitin varrella kaksi nuorten vaellusryhmää, jotka sattuivat molemmat olemaan seurakuntanuoria Espoosta. Oli hienoa huomata, kuinka monipuolisesti suomalaiset nuoret hyödyntävät kansallispuistoja ja retkeilyreittejä. Vaikutuksen tekivät myös naiset, jotka vaelsivat lasten kanssa. Vaativassa tunturimaastossa liikkuminen lapsen kanssa vaatii suunnittelua, sitkeyttä ja hyvää tilannetajua. Heille nostan hattua erittäin korkealle.

Ehkä kaikkein vahvimmin mieleeni jäi kuitenkin luonto, maisemat ja vaeltajien keskinäinen ilmapiiri. Reitillä kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä, avoimia ja hyväntuulisia. Ohittaessa vaihdettiin kuulumisia, annettiin vinkkejä reitistä ja toivotettiin turvallista matkaa. Kansallisuudesta tai kielestä riippumatta yhteinen kiinnostus luontoon yhdisti ihmisiä. Tunturissa liikkuessa huomaa nopeasti, kuinka pienillä asioilla on merkitystä. Ystävällinen tervehdys, lyhyt keskustelu tai yhteinen hetki taukopaikalla voivat jäädä mieleen yhtä vahvasti kuin maisemat. Maisemista puheenollen, niin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemat ovat upeat ja majesteettisen vaikuttavat.

Katse kohti Kilimanjaroa

Tämä vaellus oli yksi askel matkallani kohti Kilimanjaron vuoristovaellusta. Tarkastelin kokemuksia koko ajan tulevaa nousua silmällä pitäen: mikä toimii, mitä pitää kehittää ja millaisia ratkaisuja kannattaa tehdä ennen lähtöä.

Harjoitteluvaellus vahvisti tunnetta siitä, että valmistautuminen etenee oikeaan suuntaan. Edessä on vielä harjoittelua, varusteiden hienosäätöä ja paljon odotusta, mutta samalla kasvava luottamus siihen, että tavoitteeseen on mahdollista päästä.

Kiitos, että kuljit tämän matkan mukana lukemalla kokemuksistani. Jos haluat kysyä lisää Hetta–Pallas-reitistä, Kilimanjaro-valmistautumisesta tai Kapua-hankkeesta, voit ottaa yhteyttä sosiaalisen median kautta tai sähköpostitse.

Samalla kutsun sinut seuraamaan matkani etenemistä:

📸 Instagram: @maaritkapuaa
📘 Facebook: Pidä Huolta Maarit kapuaa!

Marraskuussa suunta on ylöspäin, kohti Afrikan korkeinta huippua. Yksi harjoitteluvaellus on nyt takana, mutta varsinainen seikkailu on vasta alkamassa. 💛🏔️