Gokyo

Kirjoittaja: Katri-Maaria Kyllönen

Toinen aamu Macchernossa valkeni kapualaisille lempeänä. Edellisten päivien krempat olivat pääosin sulaneet levolla, ilmanalaan sopeutumisella ja Diamoxilla. Hengästymisestä ja pään jomotuksesta ei kuitenkaan näissä korkeuksissa taida päästä mihinkään.

Matkamme aikana olemme oppineet käyttäytymään: puheensorina on hieman hiljennyt, polulla kuljetaan peräkkäin, housuja ei ole enää vaihdettu reitin varressa, hattu on tiukasti päässä ja niskat peitetty buffeilla. Kivien päälle ei saisi hyppiä kädet taskussa ja vauhdin pitäisi olla tasaisen varmaa. Lämmintä suihkua ja kaikkea keinotekoista tulisi välttää, päivällä ei saa nukkua. Paistettua ruokaa ei suositella, mutta ihan kaikkeen emme mekään taivu. Vinkeistä on kuitenkin ollut hyötyä itse kullekin.

Tänään jätimme Macchermon taaksemme ja suuntasimme kohti yhä korkeampia huippuja. Tuleva yö vietetään Gokyossa 4790 metrissä. Matka Gokyoon sujui vaeltaen etanamaiseen tyyliin vuoroin Mordormaisissa ja vuoroin henkeäsalpaavissa maisemissa, kirjamellisesti. Aluksi melkein kuuroille korville kaikunut kehotus edetä hitaasti on paljastunut suureksi viisaudeksi näillä seuduilla kulkiessa.

Edellisenä iltana oppaamme kertoi meille pienestä reittimuutoksesta – Gokyo Rille (5360m) kiivettäisiin nyt suoraan lounaan ja pienen levon jälkeen, eikä alkuperäisen suunnitelman mukaan vasta seuraavana aamuna.

Lyhyen teehetken ja lounaan jälkeen puolet porukasta siis suuntasi kohti Gokyo Ritä. Aurinko valaisi rinteitä ja lumisia huippuja. Elämä hapotti, mutta hymyili. Parinsadan nousumetrin jälkeen paksu pilviverho kuitenkin peitti näkyvyyden, jolloin retkikuntamme päätti kääntyä takaisin ja jättää huiputtamisen seuraavaan aamuun. Oppaamme Sonamin ukulelen soidessa kaivoimme lohtu-Snickersit taskusta ja palasimme takaisin majapaikkaan toivoen suotuisampia säitä huomiselle. Otsalamput on nyt ladattu, toiset Snickersit sullottu vaellushousujen taskuun ja herätyskellot laitettu soimaan aamuyöstä. Jospa Makalun huippu huomenna näyttäytyisi meille!