En ole ehkä vielä perillä, mutta olen pidemmällä kuin eilen
Varainkeruussa huomaa sen, miten yllätyksellistä elämä on. Kapua Balkan tiimistämme on tippunut matkan varrella pois useampi osallistuja, kun elämä pääsee yllättämään, kuten sillä on tapana. Valehtelisin jos väittäisin etten itsekkin ole miettinyt pois jättäytymistä, mutta lopulta jääräpäisyyteni on voittanut. Varainkeruu Kapuan kaltaisessa hankkeessa on siitä mahtavaa, ettei tarvitse puurtaa ihan yksin, tsemppaavat tiimiläiset antavat vertaistukea aina tarpeen tullen.
Välillä maailmantuska on niin suuri, ja autettavia on niin monia, että tuntuu ettei pysty tehdä riittävästi, ja täten lamaantuu. Yksi ihminen ei voi pelastaa maailmaa, mutta ehkä tärkeintä on, että kaikki me etuoikeutetussa asemassa olevat teemme edes jotakin, on se sitten vapaaehtoistyö, villasukkien kutominen kehitysmaiden hyväksi, asiasta paasaaminen tai rahalahjoitus. Haluan painottaa, ettei lahjoituksen tarvitse olla suuri summa. Se voi olla pari euroa tai esimerkiksi turhan tavaran poislahjoitus, sanan levittäminen tai muunlainen tuki. Uskon että kaikki omalla tavallaan pystyy osallistumaan mikäli vaan haluaa.
Kehitysmaiden hätään ja avuntarpeeseen ei ole aikaa eikä paikkaa. Ajankohtaista juuri Balkaniin liittyen, on sodan uhka josta on uutisoitu viime aikoina. Tämä tarkoittaa sitä, että apua tarvitaan enemmän kuin koskaan. Saadaan jännittää, mitä Balkanilla on vastassa, mikäli matkamme Bosnia-Herzegovinaan toteutuu.
Keräyspotissani on nyt n. 1800 euroa eli 37 % tavoitteesta. Tavoitesumma tuntuu vielä todella kaukaiselta, vaikka potti hitaasti mutta varmasti kasvaakin. Joulumarkkinat joihin oli tarkoitus osallistua Kapuan hyväksi, peruuntui pahentuneen koronatilanteen myötä. Viimeaikoina olen vastaanottanut tavaralahjoituksia ja juossut kirpputoreilla. Kirppistely on mukavaa puuhaa ja myös edustaa arvojani, kierrätyskulttuuri kunniaan. Olen myös myynyt lakuja, itsetehtyjä saippuoita ja mummini tekemiä villasukkia, saanut syntymäpäivälahjoituksia sekä pantannut pulloja. Pienistä puroista kasvaa suuria jokia. Meidän tiimin kokonaispotti on tällä hetkellä huimat 18 000 euroa. Apua tarvitsevia on kuitenkin monia, joten vielä on kavuttavaa.
Kamppailen tällä hetkellä terveysongelmien kanssa, mieli ja keho reistailee. Vuorivaellus jonka tulisi tapahtua kesäkuussa tuntuu kaukaiselta ajatukselta uupumuksen ja jalan hermovaurion takia. Siitä huolimatta, koitan muistaa päämääräni ja sen, että teen parhaani riittää. Uskon että se tekee hyvää ihmiselle, että joka päivä tietoisesti pyrkii tekemään hyvää. Varainkeruusta olen tähän mennessä oppinut sen, että se luo uudella tavalla merkityksellisyyden tunteen, monien muiden tuntemuksien lisäksi. Kapua-matkani myötä olen oppinut paljon uutta itsestäni, koko tunneskaalan kohtaamisen avulla. Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen on aina haastavaa mutta palkitsevaa. Olen vielä hukassa elämänsuuntani kanssa, mutta Kapuaan osallistuminen on vahvistanut halua tehdä järjestötyötä tulevaisuudessa.
Olen kiitollinen että saan olla osa tätä tärkeää kampanjaa ja toivon että kesäkuussa nousen Maglić-vuoren huipulle vastoinkäymisistä huolimatta. Hyvää uutta vuotta!