This is the day, kuuluu aamulla, kun nousemme ylös kahden maissa yöllä. Jännitys kutkuttelee vatsassa, kun lähdemme unen vielä viipyillessä kohti Etiopian korkeinta vuorta, Ras
Kukon kieunta havahduttaa aamutuimaan, kertoen lähellä olevasta asutuksesta. Olemme iltayön pimeydessä saapuneet Ambikon kylän kupeessa olevaan leiriin. Tunnustelen oloani. Vuoristopoluilla uuvutetut lihakset tuntuvat saaneen mukavasti
Kyllä nukkuminen on mukavaa! Vain pikkuinen sadekuuro pyyhkäisi leirimme yli, mutta tänä yönä se ei untani juurikaan häirinnyt. Eilisillan hyytävä tuuli oli lakannut ja oppamme
Ensimmäinen yö vuoristossa ja saimme nauttia heti kunnon ukkosmyrskystä; rakeet paukuttivat telttakangasta kuin noita rumpua ja salaman iskiessä ei tarvinnut laskea sekunteja. Moninaiset ”vesivahingot” eivät
Addis Abeban meluisan liikenteen ja kaiken sen hälinän jälkeen olen odottanut innolla, että pääsemme vuoristoon. Aamu alkoi jo klo 6:30, mutta silti tunnelma ei ollut