Nepalin ruuhkista viis

Niin ollaan kolmatta päivää OmaKapuaNepal-yhdeksikön kanssa Katmandussa. Kolmas päivä toden sanoo, näin se vaan menee. Ollaan tänä iltana jo uskaltauduttu yksinkin kujille, allekirjoittanut jopa joogasalille.

Teki kyllä terää rauhoittua ja nauttia hengityksien virrasta viihtyisässä, lootuskukkamaalauksin koristellussa salissa.

Ja mikä vielä parempaa; piiiiitkän ja syvän jooganidran päälle oli erittäin antoisaa nauttia perinteinen nepalilainen ruoka (3.kuva) hotellimme ylimmässä kerroksessa. Ah, parhautta!

Nähtävyyksiäkin on ehditty nauttia. Tänään oli vuorossa lumoava The Great Boudha Stupa (2.kuva), jonka valkoisuudelle taikka suuruudelle ei löydy vertaa. Auringon hohtaessa sen satoihin värikkäisiin lippuihin ja kultauksiin tunsi suorastaan pyhyyden läsnäolon. Vaikuttava oli myös Pashupatinath Temple (1.kuva); pyhä jokialue, jonne kuolleiden tuhkat sirotellaan. Hindujen temppelit alueella olivat upeita mutta yhtälailla vaikutuimme alueen apinoista pienokaisineen.

Vapaaehtoistyön tiimoilta vierailimme toistamiseen ystävällisessä B.P.Eye Foundation (4.kuva) sairaalassa. Saimme kuulla monipuolisesti projektin etenemisestä vuodesta 1991. Oli upeaa kuulla, että he ovat mm. perustaneet nepalilaisiin kouluihin maaseudulle  terveyskerhoja, joissa oppilasjohtoisesti menestyksekkäästi valistetaan oppilaita. Ja vaikka Nepalissa on yli 120 eri kieltä, yhdistys on pystynyt ulottamaan valistus-ja hoitotyön lähes koko maahan. Eniten lämmitti mieltä ja sydäntä se aito ja oikea lapsista välittäminen, joka huokui jokaisesta, lääkäreitä ja johtajia myöten.

Niin, ei tässä kannata mieltä pitää liikoja Katmandun ruuhkakaaosliikenteessä, kun kaikkea muutakin on. Katku autoista ja tiepölyistä on kyllä tänään tuntunut silmissä kirvelynä, kurkussa karheutena, nänässä tukkoisuutena mutta silti ollaan soljuttu kaaoksessa kiitettävästi paikasta toiseen ja kolmanteenkin. Nähty ja koettu on ennennäkemättömiä, ikuisesti sydämeen tallentuneita muistoja. No myönnettäköön, että tippa linssiin melkein vierähti, kun ajatus iski, ettei sentään oman lapsen tarvitse tässä kaaoksessa elää.

Ja huomenna, huomenna mekin siirrymme raikkaisiin ilmoihin, lähemmäs luontoa. Pakkaamaan siis!

Namaste🙏

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top