Aamulla jo varoittelin, että illan blogista tulee sitten lyhyt. Edessä oli nimittäin pitkä ja tiukka päivä: yhdeksän tunnin trekki ja nousu Phakdingistä (2 650 m) sherpojen pääkaupunkiin Namche Bazaariin (3 440 m). Mielessä poltteli myös matkanjohtaja Tommin edellisillan luento korkeuden vaikutuksista kroppaan. Tutkailemme kaikki olojamme ja raportoimme Tommille pienimmistäkin oireista. Muutamien kapuajien pienenpientä päänsärkyä lukuunottamatta olemme kaikki oikein hienossa vaelluskunnossa.
Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle kylmänviileään aamusäähän. Jotkut starttasivat ”alppityylillä” jo valmiiksi päivän trekkivaatteissa, toiset päätyivät untuvatakkeineen ”retkikuntatyyliin”, jossa vähennellään liiat vaatteet hetken patikoinnin jälkeen. Käännyimmekin melko nopeasti auringon puoleen ja ilma lämpeni t-paitakeliksi. Vaellusreittimme mutkitteli vuoren juurella pienestä, muutaman talon ja guesthousen muodostamasta kylästä toiseen. Nousua seurasi aina alamäki, jonka jälkeen alkoi uudelleen pieni nousu.
Patikoidessamme saimme seurata kylien asukkaita arkisissa aamutoimissaan ja nepalilaislasten matkaa koulupuvuissaan kohti uutta koulupäivää. Väistelimme kuormajuhtina toimivia ”nakkeja” (=naudan ja jakin risteytyksiä) sekä aaseja — ja etenkin niiden kakkaa. Varovaisesti haimme jalansijaa kivikkoisella polulla. Aamupäivän ajan vaelluksemme ”taustakuvana” oli edessä luumottava vuori Thamserku ja sen 6 6608-metrinen lumihuippu. Jättimäisen vuoren alarinteillä tuntui jännältä ajatella, että parin viikon sisään kapuamme ”vain” reilun kilometrin Thamserkun huippua alemmas. Matkantekoamme säesti alhaalla laaksossa virtaavan, täydellisen turkoosinvärisen vuoristojoen kohina. Joka ikinen kerta ylittäessämme jokea päähuimaavia riippusiltoja pitkin, vatsanpohjaa kutitti aivan yhtä paljon.
Jorsalen kylässä nautitun lounaan ja viimeisen – ja samalla suurimman – riippusillan jälkeen joen kohina alkoi pikkuhiljaa vaimentua. Aloitimme nimittäin 500 metrin nousun kohti Namche Bazaaria. Kuljettavaa Metreissä mitattuna matkaa ei ollut kuin parisen kilometriä, joten polku jyrkkeni todella kovasti. Ei tullutkaan enää huojentavia laskuosuuksia. Hiljalleen pistimme jalkaa toisen eteen, noudattaen ”pienimmän mahdollisen askeleen taktiikkaa”. Yritimme olla hengästymättä, kuten Tommi oli meitä ohjeistanut. Koko aikaahan se nyt ei ihan onnistunut… Kun sopiva rytmi löytyi, matkanteko oli lähes meditatiivista. Vasen, oikea, vasen, oikea. Kaukana olivat kotiarjen aamuruuhkat ja työsähköpostit!
Välillä askeleet olivat vain muutaman kymmenen sentin mittaisia, ja nousu tuntui melko loputtomalta. Fiilis oli koko tiimillä hyvä, ja ilo ja nauru veivät meitä tiukemmissa paikoissa mukavasti eteen- ja ylöspäin. Teimme lähempää tuttavuutta myös eläinten kanssa, kun liian läheltä ohittava aasi kantamuksineen pukkasi pienesti Riikka P:tä ja liian ärhäkkä ”nakki-jakki” näykkäisi Miiaa takamuksesta. Kumpaakaan ei onneksi sattunut, eikä eläinkavereista jäänyt tytöille muuta kuin hauska muisto.
Tiukinkin nousu onneksi loppuu aikanaan. Kolmen tunnin nousu-urakan jälkeen mutkan takaa eteemme avautui Namche Bazaar. Katufiilis Namchessa oli heti kansainvälisen leppoisa kahviloineen ja kauppoineen. Namcheen tutustumisen aika on kuitenkin vasta huomenna. Tänään sänkyihin kömpii väsynyt, mutta iloinen kapuajatiimi. Jokaisen posket hehkuvat ja kasvoilta paistaa tyytyväinen olo.
Ihana seurata matkaanne. Eläydyn tunnelmaan, eka vuorireissuni oli Annapurnan ympäri. Hyvin vielä mielessä riippusiltajännitys ja kutkuttava olo yhä korkeamalle kiivetessä. Nauttikaa!
Hienoa k a p u a j a t, jaksaa jaksaa……
Erityisterveiset Riikalle täältä Dominuksesta – toivottelee P ja J, sekä Ella kummityttö, joka oli täällä eka kertaa yökylässä.
Mukavaa seurata matkaanne. Riikalle terveisiä. Twerkkaus Himalajalla on kyllä aina omissakin haaveissani.
Upeaa seurata teidän reissua täältä pakkasen ja lumenkeskeltä. Varmasti antoisien ja tunteikkaiden tutustumiskäyntien jälkeen olette päässeet jo nousemaan hiukan ylemmäs. Huimat maisemat ovat varmasti aivan huimia paikanpäällä koettuna. Nauttikaa täysin siemauksin ja niinhän te teettekin.
Upeita kuvia joista välittyy jengin hyvä fiilis ja paikallinen kulttuuri & hulpeat maisemat sekä mielenkiintoista tarinaa…kyl kateeksi käy, mutta onneksi saan olla mukana seuraajana. Tsemppiä ja puhtia nousuihin sekä iloista mieltä koko poppolle. Muistakaa hiljaa hyvää tulee. Nauttikaa