Matka jatkuu

Paljon on tapahtunut Kapua vuoteni viiden ensimmäisen kuukauden aikana. Varainkeruu on tietysti ollut päällimmäisenä mielessä ja se onkin edennyt mukavasti, joskin ei ihan omien tavoitteiden mukaan. Niin kuin kaikissa projekteissa on tässäkin hyvä tehdä välitilinpäätöstä ja nyt on hyvä aika sille.

Olen hieronut, myynyt mainostilaa T-paitaan, myynyt lakuja ja kahvia, avovaimo/konkarini Riikan Kapua POPup kahvila on ollut mukana hierontatempauksissa ja yhdessä kaupungin tilaisuudessa, pystytimme myös Vappuaatto yönä POPup grillin Orimattilan keskustaan, johon varasimme turhan varovaisesti myytävää. Minut on yllättänyt ihmisten poikkeuksetta positiivinen suhtautuminen tähän upeaan projektiin. Toki, jos jokainen tsemppaava ja kehuva lahjottaisi muutaman euron olisi pottini varmaan jo kerättynä.  Projektin edetessä olen myös saanut huomata, että olen budjetoinut jokaisen tapahtuman tuoton hiukan ylioptimistisesti eli ajatuksella, että jokainen tuttuni ja heidän tuttunsa haluavat osallistua edes pienesti keräykseen. Olen toki erittäin kiitollinen ja iloinen jokaisesta saadusta eurosta. Varainkeruussa koen olevani oikealla tiellä ja ennakkoon ajatellut tavat kerätä ovat pienin viilauksin osoittautuneet toimiviksi, joten voin keskittyä edelleen toteuttamaan toimivia juttuja ja seuraamaan, kun pienet purot kertyvät isommaksi ”eurojärveksi”.

Vuoden edetessä ja matkan lähestyessä alkaa ajatukset askarrella enemmän tulevassa vuorelle kapuamisessa. Tekemämme rappustesti osoitti, että kuntoni on reissuun riittävä nykyiselläänkin ja kehitys kohteita olisi lähinnä painonpudotus ja lihashuolto, jotta liikkuminen Malawissa olisi nautittavampaa. Olen keventänyt saliharjoittelua ja lisännyt pitkien jalkalenkkien määrää ja muutaman mäkitreeninkin olen tehnyt. Samalla olen päässyt toteamaan, että tein oikean vaelluskenkä valinnan parivuotta sitten.

Eilen tutustuimme Taksvärkki ry:n toimintaan heidän toimistollaan ja tapasimme tiimimme kanssa pitkästä aikaa. Suvi kertoi tämän hetken keräystilanteesta ja ohjeisti meitä Maailmakylässä Festaristandille. Teimme myös tavoite kartat Goal mapping praktionerin johdolla, joka hänkin on Kapuajakonkari. Illan päätteeksi siirryimme isohkolla porukalla Etiopialaiseen ravintolaan syömään. Tämä lyhyeltä tuntunut ja vilkkaan keskustelun täyttämä ruokailuhetki osoitti minulle, että olen mukana juuri oikeassa porukassa. Tiimihenki on siis vihdoin löytänyt minutkin. Viikonlopun talkoilemmekin pareittain parintunnin vuoroissa Kapuasta standilla kertoen ja tuotteita sekä arpoja varainkeruuksi myyden.

Matka jatkuu hyvällä Kapua sykkeellä ja ilon kautta.