Kuulin Kapuasta ensimmäisen kerran vuonna 2014 kun ystäväni Seija kertoi Facebookissa osallistumisestaan Kapua 2014 Etiopia projektiin. Silloin ajattelin että hän on erittäin rohkea ja mietin, että olisi hienoa joskus itsekin päästä mukaan näin hienoon projektiin. Noooh.. kaksi vuotta myöhemmin ja tässä sitä nyt sitten ollaan!
Matkaan lähteminen tuntuu tällä hetkellä vielä hyvin kaukaiselta ja kaikki keskittyminen onkin mennyt rahan keräämiseen ja erilaisten projektien suunnitteluun, sillä tässä vaiheessa ne tuntuvat paljon tärkeämmiltä kuin itse matka.
Olen harrastanut urheilua oikeastaan koko elämäni ja sitä kautta tottunut haastamaan itseäni eri tavoin, mutta en olisi koskaan voinut kuvitellakaan kuinka haastava tämä vuosi tulee olemaan varsinkin henkisesti. Silti olen erittäin iloinen tietäessäni, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys apua tarvitseville ja on hienoa jakaa tietoa tästä projektista eteenpäin.
Tiedän myös, että tätä matkaa minun ei tarvitse kulkea yksin, vaan saan valtavasti apua, tukea ja tsemppiä muilta tämän vuoden Kapuajilta, joista sain jo heti ensimmäisellä tapaamisellamme sellaisen tunteen, että olemme yhtä suurta perhettä.
Kun lähdin suunnittelemaan varainkeruukeinoja, minulle oli heti selvää, että käsityöt ovat minulle mieluinen ja luonteva tapa toteuttaa projektia. Iltapuhteena olenkin askarrellut tähän mennessä jo yli 50 avainkaulanauhaa, joiden tuotto menee Kapua projektille. Avainnauhojen valmistaminen on mukavaa ja rentoa puuhaa ja sitä kautta saan iltaisin itselleni omaa aikaa, jolloin ei tarvitse ajatella muita arkipäiväisiä asioita. Ja mieltä lämmittää myös tieto siitä, että jokaisen valmistamani avainnauhan avulla voin samalla parantaa lasten ja naisten oloja Nepalissa ja Keski-Aasiassa.
Kesää varten olen kerännyt kavereilta vanhoja farkkuja ja ajattelin ommella niistä käteviä rantakasseja. Saa nähdä mitä kaikkea muuta tälle vuodelle vielä kehittelenkään!
Hieno kirjoitus! Itsensä haastaminen avaa aina itselleenkin uusia näkökulmia.