Tapakapuaja apajilla
Heti Kapua2020Nepal-vaelluksen jälkeen vuonna 2022 kävimme Katmandussa Pilgrims Book Housessa Suski-ystäväni kanssa hiplailemassa Nepalin vaelluskarttoja. Mieli paloi vielä ainakin kerran vaeltamaan Nepaliin ennen kuin on myöhäistä (viittaan omalla kohdallani ukkovarpaan tyvinivelen artroosiin). Muutaman Kapua- ja muun kaverin kanssa suunnittelimme lähtevämme tämän vuoden marraskuussa Manaslu circuitille.
Hieman pohdimme reissun yhteyteen OmaKapua-keräystä, mutta tällä kertaa emme jaksaneet laskea verkkoja vesille. Niinpä ajattelin osallistuvani kapuamiseen tänä vuonna vain uusien kapuajien konkarina. Sattumalta sain melko vonkaleen: kun Suomen tiedekustantajien liitto ry päätti pitää minua vuoden tiede-editoripalkinnon arvoisena, päätin sijoittaa palkintosumman Kapua2024Nepal-keräykseen.
Kapua koukuttaa. Kolmatta kertaa kapuavaa voinee kutsua jo tapakapuajaksi.
Suurin syy tämänkertaiseen kapuamiseeni on se, että keräyskohde on sama kuin Kapua2020Nepal-hankkeessa. Tuolloin kohdevierailujen aikana etenkin Väestöliiton ja Kynnys ry:n vammaisten henkilöiden seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia edistävä hanke jätti lähtemättömän jäljen. Oli hienoa nähdä paikalliset järjestelyt ja ihmiset. Hanketyöntekijöinä oli liikkumisesteisiä ja näkövammaisia henkilöitä, jotka toimivat upealla tavalla yhteisöissään maassa, jossa vammaisuuteen edelleen liittyy häpeäleimaa.
Saksalan perehdytysviikonlopun aikana pääsin konkariroolissa tutustumaan Kapua2024Nepal-parveen. Jälleen upea jengi kasassa! Tässä porukassa polskutellen on hauskaa vielä kerran päästä keräämään rahaa tärkeään työhön ja kokemaan Kapua-henkeä. Tätä henkeä kannattalevat myös häikäisevät konkarikapuajakaverit.
Vielä kerran keräysapajilla mukana, toivottavasti nappaa: