Vuoristoon ja vaellukselle

Miten matkustaa 218 kilometriä yli 12 tunnissa pomppivassa kyydissä ja nauttia joka hetkestä?

Herätyskello soi klo 4, pirteänä ylös viiden tunnin yöunien jälkeen. Jätimme turhat tavarat hotellille ja napattiin aamupalalaatikko repun ja duffelikassin kylkeen mukaan. Bussi starttasi napakasti aikataulussa 5.30, hyvä meidän ryhmä!

Heti lähdön jälkeen ajattelin, että bussi kulkee todella kovaa vauhtia ottaen huomioon, että oli vielä pimeää. Samantien äkkijarrutus ja melkein ajettiin yhden aivan mustissa kulkevan naisen yli, onneksi ei osunut. Kathmandussa oli liikkeellä uskomattoman paljon ihmisiä aamulla varhain ja oppaamme kertoikin, että monet ihmiset nousevat täällä ylös klo 3.30-4.30, aamuvirkun unelma. Pikkuhiljaa päivä valkeni ja klo 9.30 aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa.
Bussimatkaan (178 km) kului noin 7,5 tuntia lukuisilla ”tea and pee”- tauoilla. Taitava kuskimme ei pelottavista ohituksista, holtittomasta liikenteestä, jalankulkijoista, rekoista, muista kaikenlaisista autoista, skoottereista, moottoripyöristä, tiellä seikkailevista koirista, vuohista ja kukoista huolimatta saanut naarmuakaan meidän bussiin tai muihin ajoneuvoihin. Koettiin myös bussien kiihdytyskisa ylämäessä, meidän kuski Abjit voitti! Bussissa oli koko ajan hyvä tunnelma ja matka sujui uskomattoman nopeasti hyvässä seurassa.

Yritän opetella joka päivä vähintään yhden nepalin kielen sanan ja tänään se oli takatopi eli perinteinen nepalilainen miesten ”suikkahattu” ja topi tarkoittaa kaikkia hattuja. Niitä näkyikin paljon katukuvassa. Näimme myös paljon paikallista elämää ajaessamme kylien ja maanviljelysten keskellä. Maisemat paranivat koko ajan matkan edetessä, oli vihreää ja vehreää. Pikkuhiljaa näimme korkeampia kukkuloita ja pieniä vuoria. Hiljattain olleista pahoista tulvista ja maanvyöryistä oli nähtävissä jälkiä pitkin matkaa ja tiet olivat osin kaventuneet tuhojen takia.

Besi Saharissa vaihdoimme bussista jeeppeihin, välissä ehdimme syödä hyvän lounaan. Jeeppikyyti oli varsin mielenkiintoinen, upeita vuoristomaisemia, paljon erilaista kasvillisuutta, punaisena hehkuvia kukkivia joulutähteä, apina”parvia”, serpentiiniteitä, jyrkkiä pudotuksia ja hurjia ohituksia kapeilla vuoristoteillä. Kyyti oli todella pomppivaa, heiluvaa ja keinuvaa.

• Auto hajosi vain kerran, mutta onneksi kuskimme ja ohiajavat kaverinsa saivat sen korjattua. Luulimme tuolloin odotellessamme näkevämme valtavien irtokivien tippuvan tielle korkeuksista ja pelästyimme. Pian paljastui, että kyseessä olivat isot puun palaset, joita paikalliset tiputtelevat rinnettä pitkin alas tielle. Meidän jeepissä matkusti lähinnä varttuneempia naisia ja totesimme yhdessä, että keksimme loistavan intervention, mobiili-”vanhusten päivätoiminta/liikkuvan vanhainkoti-jeepin”. Vierivät kivet eivät sammaloidu ja niin kauan kun jalat kantavat, kannattaa liikkua. Ja sen jälkeen voi yleensä pyöräillä. ;)

Maisemat olivat henkeäsalpaavat, näimme vuorien lisäksi vuolaasti virtaavan joen ja upeita vesiputouksia.

Pääsimme Talin kylään ja aloimme tutustua majapaikkaamme hämärtyvässä illassa. Pienen sähkökatkon jälkeen saimme valoa pimeään ja istuimme yhdessä porukalla jakamaan fiiliksiämme toinen toisillemme. Meillä on todella upea hyvähenkinen ja hauska ryhmä, turvallinen ja kokenut ryhmänjohtaja Tero ja loistava paikallisopas Raj.

Tästä on niin hyvä aloittaa vaellus huomenna aamunkoitossa-kohti uusia kokemuksia!

Kirjoittaja Manta Tolvanen