Kapua 2019 Etiopia

Voi, tuollaisen ihmisen kutsuin kotiini siivoamaan!

Henkilökohtainen keräystavoitteeni 4.550 euroa täyttyi toukokuun lopulla. Tavoitteen täyttyminen toi aihetta juhlamieleen ja kiitollisuuteen, sillä se ei ole tullut helpolla. Sydämelliset kiitokset kaikille tähän mennessä lahjoittaneille!

Jotkin asiat toimivat alusta alkaen

Online-lahjoituksia on kertynyt mukavasti, olin ja olen iloinen ihan niistä jokaisesta! Saaristolaisleipiä olen tähän mennessä paistellut lähes 70. Niiden leipomisessa tarvitaan aikaa, mutta jo niiden antamisessa saajalleen on oma erityinen piirteensä: voi antaa jotain hyvää, jota myös toinen arvostaa ja voi halutessaan jakaa muiden kanssa. Aivan unohtumatonta on ollut saada kiitos ”maailman parhaasta leivästä” ja ”parhaasta leivästä ikinä”, leivän maun salaisuuttakin on kyselty. Myös kalentereita ja omppupussukoita on ollut kaupan, lounas, vähän lakua ja etiopialaista kahvia sekä kesäteatterilippuja on mennyt kaupaksi, kaikki hyvään tarkoitukseen.

Lipaskeräys on ollut tuottoisaa ja antoisaa, kiitos ystävällisten ihmisten ja niin monien, jotka olette pysähtyneet juttelemaan, jopa kiittäneet minua että teen tätä työtä, kertoneet omia kokemuksianne ja kannustaneet. Olen tavannut satoja ja taas satoja ihmisiä, toki vielä useampi on kulkenut ohi. Pysähtyneille olen kertonut keräyksestä ja monesti olemme jutelleet myös ihan muista asioista, kerran jopa 45 minuuttia! Muutama hauska sattumuskin on lippaan kanssa tapahtunut. Eräs vastaantulija halusi lahjoittaa viisi euroa ja kysyi minulta vaihtorahaa 20 euron setelilleen; minulla oli 15 euroa, jotka annoin lahjoittajalle – ja yhdessä laitoimme 20 setelin lippaaseen. Ja onpa lipaskeräys saanut minut melkein tanssimaan Mannerheimintiellä ranskalaisen turistiherran kanssa! Kaikkea voi sattua, ja lipaskerääminen on täynnä erilaisia kohtaamisia. Se on tuonut tähän mennessä jo upeat 1.700 euroa keräykseeni! Kiitos kaikille lipaslahjoittajille!

Alku oli hankalaa…

Vuoden alussa listasin suunnitelman yrityksistä, yhteisöistä ja mediasta, joita kontaktoisin, sillä niin mielelläni kertoisin tästä hankkeesta ja kokemuksistani sanoin ja kuvin eri tahoille. Tapiolan seurakunnan kanssa prosessi lähtikin etenemään; toukokuussa seurakunta teki lahjoituksen keräykseen ja tapahtumasuunnittelu eteni.

Muiden yhteisöjen ja yritysten kohdalla vastaukset lahjoituksille ovat olleet selkeä: ei. Kohteenani oli parikin pitkäaikaista työnantajaa, yksi yritys kotiseudultani ja arvostamani yritys, jonka palveluja olen käyttänyt vuosikymmeniä: Ei, ei ja ei. Muokkasin välillä markkinointiani, siitä huolimatta muutama arvomaailmaani ja saaristolaisleivän leivontaan linkittyvää yritystä vastasivat myös: ei, ei, ei!

Monet kapuaja-kollegat olivat esillä lehdissä, joku jopa tv:ssä Yle:n maakuntauutisissa. Minäkin olin yhteydessä pariin paikalliseen lehteen, toisen toimistossakin vierailin. Muutamasta yrityksestä huolimatta nekään eivät kiinnostuneet asiastani, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Yritin myös niitä kuuluisia verkostoja ja haastamisia. Haastoin LinkedIn:ssä aiemmat työkaverini mukaan keräykseen. Facebookissa järjestin ekan tonnin juhlan ja viritin pyyntöjä syntymäpäiväni kunniaksi. Ei yhtään lahjoitusta – paitsi omani, jonka tein onnittelujen ja tykkäysten perusteella. Puolisoni on toki ollut jatkuvasti tukena keräyksessä.

Maaliskuussa tuntui siis siltä, että eihän tästä tule yhtään mitään. Keräystavoite näytti jäävän haaveeksi. Olin hyvin pettynyt, kun toiveeni auttamisesta ei ollut toteutumassa.

Uusia ulottuvuuksia – kädet heilumaan!

Minä olen lähtenyt Kapuamaan siksi, että voisin näin auttaa parantamaan naisten ja tyttöjen asemaa Etiopiassa ja Malawissa! Tavoitteeni alusta alkaen oli saada kokoon vähintään 4.550 euroa keräykseen. Sehän on selvää, että jos entiset tavat eivät toimi, pitää keksiä uusia! Ja keskittyä niihin, jotka toimivat. Vuosihan oli vasta alussa. Minusta on hauskaa kokeilla uusia asioita, ja tässähän niitä on lupa ja hyvä tilaisuus kokeilla!

Jostain lähti itämään ajatus siitä, että kevään tulon myötä voisin lahjoittaa työpanostani puutarhojen kevättöissä rahalahjoitusta vastaan. Pian ajatus laajeni ikkunanpesuun ja siivoukseen, ja perhejuhlissa apukäsinä oleminen kuulosti sekin hyvältä ja omalta. Ihan tavallisilla kansalaisen taidoilla voi tehdä paljon, puutarhapuuhissa asian harrastajana lienen tavallista maijajamattimeikäläistä taitavampi. Ensimmäisellä keikalla olin apuna jätteiden kanssa, sittemmin olen tehnyt puutarhatöitä, pessyt ikkunoita ja siivonnut. Apukäsinä oleminen yo-juhlassa oli minullekin mukanaoloa juhlassa, aivan omanlaisensa kokemus. Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette näin osallistuneet keräykseen! Kiitokset myös teille, jotka olitte apunani mainoslappusten levittämisessä tai kerroitte asiasta eteenpäin!

Voi, tuollaisen ihmisen…!

Enpä olisi muutama vuosi saati vuosikymmen sitten uskonut, että teen vieraille siivousta tai pesen ikkunoita! Myös eräs lahjoittaja oli ilmeisesti sangen yllättynyt asiasta. Puuhien lomassa tuli nimittäin puhetta meidän molempien ammatista, työstä ja koulutuksesta. Tähän liittyen hän totesi, että ”voi, tuollaisen ihmisen kutsuin kotiini siivoamaan!”

Tätä kohtaamista olen jäänyt miettimään. Näinhän me itse kukin arvotamme toisemme sen mukaan, miten toinen meille siinä tilanteessa esittäytyy: minä näissä töissä vapaaehtoisena siivoojana tai ikkunanpesijänä – olen sitten muuten mitä tahansa. Näin monet meistä myös arvottaa esimerkiksi vammaisen ihmisen – vammansa pohjalta riippumatta siitä kuka hän on, mitä hän osaa tai mitä hän itse tahtoo.

Niin taitaa olla myös Etiopiassa. Siellä vammaisia ihmisiä on 15-20 % väestöstä; monet vammautuu tapaturmissa tai vastaavissa, kun eivät saa asianmukaista hoitoa. Riippumatta siitä, mitä he ovat olleet aiemmin, heidät ehkä arvotetaan tämän jälkeen vammaisiksi.

Entä miten arvotetaan tytöt ja heidän mahdollisuutensa elämässä Malawissa…? Voit ehkä itse jatkaa ajatuskulkua, perinteisen aseman ja ennakkokäsitysten pohjalta. Eikö sen – mm. lapsiavioliitot , hyväksikäyttö – olisi jo aika muuttua!

Saisimmeko me kaikki kuitenkin olla ihmisiä, yhtä arvokkaita ihmisiä – huolimatta siitä statuksesta tai leimasta, minkä perinteet, yhteisö, elämä, senhetkinen tilanne tai sattuma on mielikuviimme luonut?

Keräykseni ja työni keräyksen hyväksi jatkuvat. Nyt on hyvä aika tulla mukaan!

18.6.2019 Lea God
2 kommenttia
    • Lea God says:

      Kiitos, Liisa,
      Niin on, merkityksellistä tekemistä! Myös iloa ja kiitollisuutta siitä, kun voi tehdä asioita yhdessä. Ja nythän matka on jo ihan ovella, kolmisen viikkoa enää. Jännittää jo melkoisesti!
      Lea

      Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *