Viisi asiaa, joita Instagram ei kerro Annapurna Circuitista
Tänään Kapua2024Nepal -porukka viettää lepo- ja akklimatisaatiopäivää Manangissa. Muut lähtivät retkelle jäätikköä ihailemaan, mutta itse jäin Manangiin parantelemaan alkavaa flunssaa ja vatsaongelmia.
Jos olet joskus haaveillut vaelluksesta Himalajalla, olet varmasti nähnyt upeita kuvia: säihkyvänvalkoisia lumihuippuja, kultaisina hohtavia stupia, maalauksellisia tiibetiläiskyliä vuorenrinteellä, jakkilaumoja, perinteisiin asuihin pukeutuneita kylien ihmisiä ja herkullista nepalilaista ruokaa.
Annapurna Circuit todellakin on kaikkea tätä, mutta on myös asioita joita netin kauniit kuvat tai inspiroivat vaelluskertomukset eivät välttämättä kerro.
Nepal on köyhä maa.
Jopa Annapurnan alueella, jonne vaellusturismi tuo jatkuvasti rahaa, köyhyys on ilmeistä. Sen näkee kovasta työstä kuluneista ihmiskehoista, likaisuudesta ja ihmisten yksinkertaisista kodeista, joissa ruokaa valmistetaan avotulella.
Annapurna Circuit ei ole erämaavaellus. Vaikka vaellus tapahtuukin kansallispuistossa, se on samalla paikallisten ihmisten koti, jossa ihmiset elävät omaa elämäänsä: paimentavat eläinlaumoja, hoitavat lapsia, ajelevat jeepeillä ja moottoripyörillä hoitamassa asioita ja kantavat polttopuita ja muita taakkoja perinteiseen tyyliin otsan varassa. Vaeltajille tämä tarkoittaa, että hienoon vuorimaisemakuvaan saattaa tulla sähkölinjoja, ja että varsinkin alempana reitillä joutuu väistelemään ajoneuvoja ja suojaamaan suuta niiden pölypilviltä.
Vuorimaisema ja sähkölinjoja
Tulet tuntemaan kaikkien matkatovereidesi ruumiintoiminnot yksityiskohtia myöten. Erilaiset vatsaongelmat ovat yleisiä Nepalissa ja meidän porukassa ne alkoivat heti ensimmäisenä vaelluspäivänä. Sen jälkeen asiasta onkin keskusteltu avoimesti ja kakkojen koostumukset yms. on käyty läpi samoista ongelmista kärsivien kanssa. Asiaa edistää olematon äänieristys huoneiden välillä!
Kylmyys pistää suomalaisenkin koville. Päivällä auringon paistaessa tarkenee hyvin paidassa ja housuissa, mutta välittömästi kun iltapäivällä aurinko katoaa vuorten taa, kylmyys iskee. Tällöin ainoat lämpimät paikat ovat majatalon kamiinalla lämmitetty tupa ja makuupussi. Majoitusten huoneet eivät ehdi lämmetä päivän aikana, joten huoneet ovat jääkylmiä. Olen niin kiitollinen, että otin mukaan paksun untuvatakin ja toppahousut! Silti illalla hampaita pestessä hytisyttää ja aamulla päiväreppua pakatessa tulee toimittua ripeästi. Ihmettelin, miksi jossain Annapurna Circuit – infoissa sanottiin, että vuoristossa ei voi käydä suihkussa, koska sen jälkeen voi olla vaikea lämmetä. Että kyllähän nyt avantouintia harrastava suomalainen sen kestää! Enää en ihmettele – seuraavan kerran taidan käydä suihkussa solan jälkeen Muktinahissa.
Matkatovereiden vitsihuumori voi olla näkökulmasta riippuen joko tosi huonoa tai tosi hyvää. Huono huumori auttaa jaksamaan, ja sitä on meidän porukassa viljelty. Aamupalojen munaruokalajeista voi repiä loputtomasti vitsejä ja Kummeli-sketsit palautuvat mieleen vaeltaessa. ”Puserrra perrrseellä” Kummelin Raimo ”Rami” Vormiston sanoin urheilija Timo Silakalle, vahvalla Tampereen murteella huudettuna on yleinen kannustus ryhmässämme portaissa ja jyrkissä ylämäissä.
