Vaikeaa varainkeruuta

Olen kuluneen viikon aikana aloittanut tämän blogin kirjoittamisen neljästi. Jokaisen aihion olen kylmästi deletoinut.  Kirjoittaminen on ollut yhtä tahmeaa, kuin varainkeruukampanjani eteneminen viimeisten kuukausien aikana.  Oikea lähestymiskulma aiheeseen tuntuu puuttuvan. Ajatukset ovat hyvin ristiriitaisia ja jotenkin olen myös potenut huonoa omaa tuntoa pitkin kevättä.  En pelkästään tämän kampanjan suhteen, vaan ylipäätänsä siitä, että asiani ovat todella hyvin verrattuna moneen tuttuuni, jotka ovat kevään mittaan olleet pitkiä aikoja lomautettuina tai pahimmassa tapauksessa menettäneet koko elinkeinonsa.
Jotenkin on ollut vahva fiilis, ettei minulla ole mitään oikeutta pyytää keneltäkään yhtään mitään, oli tarkoitusperät kuinka jalot tahansa. Järjellä ajateltuna toki tiedostan, että joka ainoan tuntemani suomalaisen ihmisen taloudellinen kokonaistilanne on silti lähes kroisosmainen verrattuna maailman vähäosaisimpiin, kehittyvissä maissa tätä globaalia koronakriisiä läpikäyviin ihmisiin, mutta siitä huolimatta varainkeruu on tuntunut tällä hetkellä kovin vaikealta tehtävältä.

Kampanjani olen laskenut hyvin pitkälti yritysyhteistyökuvioiden varaan. Nyt näyttää vahvasti siltä, että suurin osa niistä ei  tule toteuttamaan, ainakaan missään tapauksessa ennen loppuvuotta.

Joka tapauksessa olen päättänyt, että tavoitesumman tulen KAPUAlle raapimaan jostain kivenkolosta kasaan. Ihan selkeää visiota minulla ei vielä toteutustavasta ole, mutta jollain tapaa se varmasti tulee onnistumaan,