Kapua 2020 Nepal

Taistelu kohti huippua

Kirjoittaja Laura Rantanen

Herätyskellomme soi tänä aamuna 3.30 Dragnakin majapaikassamme. Rutiinilla pakkasimme taas isot laukkumme kantajille ja siirryimme aamiaiselle tankkaamaan voimia vaelluksemme raskaimpaan päivään.

Lähdimme otsalamput päässä kiemurtelevana valomatona kohti vaelluksen huippua, samalla henkilökohtaista kapuan keräystavoitettamme, eli 5420 metriä. Olimme pukeneet kaikki mahdolliset vaatekerrokset alkaen merinovillasta untuvaan ja uloimpaan goretexiin. Hanskoina oli kunnon topparukkaset tai nahkakintaat. Mikään näistä ei silti estänyt järkyttävää palelua aina huipulle saakka, jopa juomavedet jäätyivät osittain matkalla ja reppu sai kuurakuorrutuksen.

Onneksi maisemat hellivät senkin edestä, ensin kuu ja tähdet valaisivat taivaltamme vuorijonojen harjanteilla ja kohta aurinko aloitti nousunsa. Aurinko tosin tavoitti meidät vasta ihan huipulle päästessä.

Kiipeäminen 4700 metristä 5420 metriin aamun aikana oli kova rutistus. Vaikka kiipesimme jyrkimmissä kohdissa vaijerein avustettua kallio/kivirinnettä, ei lämpö vain millään mennyt lihaksiin saakka, vauhti oli pakko pitää hitaana hapensaannin takia ja aikaa menikin viiden tunnin päälle. Himalaja näytti meille viileitä puoliaan.

Vihdoin kuitenkin saavutimme auringon säteet ja heti perään huipun, Chola Passin, jonka korkeus vaihtelee kartan ja inforuutujen mukaan, ja ylhäällä korkeus olikin kyltin mukaan 5555 m. Meille korkeus on 5420 m, pidämme omasta kapua-luvustamme kiinni.

Huipulla vallitsi helpottunut ja onnellinen tunnelma. Iloitsimme taas kertaalleen ylipäätään matkaan pääsystä ja nyt vielä korkeimman kohdan saavutuksesta. Tunnelmaa herkisti pääoppaamme laulu ja ukulelen soitto huipun valloituksen kunniaksi. Upeaa, ja kaiken lisäksi auringon lämmössä!

Huipulta laskimme jäätikölle ja sen ylitettyämme nautimme ansaitut lounaspakettimme, jotka saimme aamulla mukaamme majatalosta. Nälkä jo olikin, proteiinipatukka oli niin jäässä, ettei siihen ollut matkalla hampaat purreet, kirjaimellisesti.

Loppuvaelluksemme on pääosin laskeutumista ja siitä nautimme myös kun suuntasimme jäätikön jälkeen seuraavalle teetuvallemme, jossa yövymme 4830 metrin korkeudessa, joka on tähän mennessä korkein yöpyminen, mutta sen jälkeen päivät ovatkin hurjaa laskua.

Unentuloa tuskin tarvitsee tänä iltana kauaa odottaa. :)

21.3.2022 Laura Rantanen

11 ajatusta aiheesta “Taistelu kohti huippua”

  1. Onnittelut koko joukkueelle😍
    Upea saavutus🏔
    Rauhallista ja levollista unta kaikille.

  2. Onnea hienosta reissusta ja päämäärän tavoittamisesta! Alaspäin tulo onkin varmaan yhtä rallattelua, happipöhinät on kivat pöhinät :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top