Ngorongoro

Heräsimme Tarangiren luonnonpuiston ääniin kello kuuden maissa. Aamun sarastus näkyi majoitusmökkiemme päädystä verkkoseinän läpi. Apinat tai muutkaan eläimet eivät olleet yöllä yrittäneet sisään mökkeihimme, koska olimme noudattaneet ohjetta ja jättäneet syötävät autoon yöksi.

Ajoimme aamupäivällä Ngorongoroon. Alue on vanhan tulivuoren romahduksesta syntynyt 20 km pitkä kraateri, jonka sisällä olevalla tasangolla on runsaslukuinen eläinkanta. Jeeppimme sai kiertää pitkän matkan kraaterin reunaa pitkin ennen kuin pääsimme tielle, jota pitkin pääsi laskeutumaan satoja metrejä jyrkkää rinnettä kraaterin sisäpuolelle.

Kraaterin sisällä kohtasimme eiliseltä tuttuja seepra- ja gnulaumoja, gaselleja, impaloita, strutseja, pahkasikoja ja norsuja. Niitä tuli vastaan jo niin suuri määrä, että ne alkoivat tuntua ihan jokapäiväisiltä. Saimme kuitenkin nähdä myös uusia lajeja. Ensin bongasimme paksusarvisia kafferipuhveleita, sitten sakaalin hölköttelemässä heinikossa. Hetkeä myöhemmin näimme hyeenan makoilevan auringossa. Tasangolla näkyi myls useita kauniita ja koristeellisia lintulajeja.

Eri safarifirmojen kuljettajat käyttävät radiopuhelimia, jonka kautta kulkee välittömästi tieto kaivatuista eläinhavainnoista. Kuskimme kuuli, että sarvikuonon oli nähty kulkevan alueen länsilaidalla, jonne mekin olimme juuri ajamassa. Kiikarit olivat tarpeen, kun etsimme sitä laajasta maastosta. Lopulta kuskimme löysi pienen tumman hieman kiiltävän pisteen noin kilometrin päässä. Sarvikuono oli makoilemassa kraaterin rinteen juurella. Nyt tiedämme miltä näyttää sarvikuonon pylly.

Pydähdyimme lounastauolle järven rantaan. Vedessä lillui lukuisa määrä virtahepoja, jotka välillä hävisivät sukelluksiin ja sitten taas ilmaantuivat hieman pintaan hengittämään. Kun lähdimme lounaspaikalta takaisin päin, jeeppiletka oli pysähtynyt eräälle suoralle. Syy selvisi, sillä vasemmalla puolella oli kaksi leijonaa päivälevolla. Kaikki muut eläimet olivat kaikonneet vähintään 100 metrin päähän. Seepralaumassa kymmenkunta reunimmaista tuijotti hievahtamatta leijonien suuntaan.

Päivän ajelun jälkeen ajoimme Ngorongoron suojelualueen ulkopuolelle Endoro Lodgeen yöksi. Paikka oli vehreä keidas, jossa tilavissa majoitusmökeissä ja uima-altaalla olisi voinut viihtyä pidempäänkin. Me pakkasimme kuitenkin päivällisen jälkeen tavarat valmiiksi jo huomista kotimatkaa varten ja menimme ajoissa nukkumaan.