Näkymätöntä työtä

Hankkeen alussa valmistelin keräyssivuani ja mietin sopivaa mottoa. Vaihtoehtoja oli muutama, ja päädyin lopulta sitaattiin kirjasta Taru sormusten herrasta: Deeds will not be less valiant because they are unpraised. Toivoin voivani tehdä varainhankintaa tekemättä itsestäni numeroa, mutta se ei oikein toiminut. Oli pakko laittaa itsensä esille ja kertoa, mitä juuri minä teen. Se tuntui ja tuntuu osin yhä vaikealta, mutta ilman näkyvyyttä ei varainhankinnasta tulisi mitään.

Nepalissa tapasimme kohdevierailluilla ECCA:n ja FPAN:n työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Aktiivisia, innokkaita ja todella motivoituneita nuoria, joilla oli vahva tahto muuttaa ja kehittää asioita parempaan suuntaan. Suurin osa tapaamistamme vapaaehtoisista oli naisia. Pääsin myös kaksi vuotta sitten opintomatkalla tapaamaan päämäärätietoisia ja rohkeita naisia. Sellaisia, joiden kaltainen haluaisin itsekin olla.
Naisten toiminta järjestöissä voi olla paljon hankalampaa, kuin miesten. Töiden tai opiskelujen lisäksi tulee hoitaa vielä koti ja perhe. Jostain löytyy vielä aika ja jaksaminen järjestö- ja vapaaehtoistöihin. Näistä naisista ei juuri näy kuvia järjestöjen nettisivuilla, vaikka voisin kuvitella heidän työpanoksensa olevan korvaamatonta.

Järjestöjen ruohonjuuritason toiminta jää helposti aika näkymättömäksi. Me tiedämme, että kehitysyhteistyöhankkeet etenevät, mutta emme oikein tiedä, ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat ne etenemään. Kohdevierailuilla pääsimme tapaamaan juuri näitä ihmisiä ja kuulemaan heidän ajatuksiaan vapaaehtoistyöstä ja vähän muustakin. Se oli todella vaikuttavaa ja inspiroivaa. En tiedä kuinka paljon tunnustusta ja kiitosta he saavat tekemästään työstä, niitä he kuitenkin ansaitsisivat.

Olisin halunnut tehdä ECCA:lla ja FPAN:lla tapaamistani nuorista numeroa, ihan vain kertomalle teille heidän nimensä. Tajusin, etten ottanutkaan niitä ylös, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Se on harmi, olen varma, että he pääsevät vielä pitkälle.

En ole ihan varma, sainko nyt kirjoittettua auki sen, mitä halusin sanoa. On vaikea löytää sopivia sanoja kuvaamaan kohtaamisia ja niitä ihmisiä, joita matkalla tapasimme. Jotta saan blogin kuitenkin julkaistua, niin päätän lyhyesti ja ytimekkäästi: hyviä asioita voi ja kannattaa tehdä, vaikkei niitä kukaan tuntuisi huomaavan. Ne huomataan viimeistään silloin, kun ne jäävät tekemättä.

Meidän Kapua-hankkeemme päättyy tammikuun 2025 lopussa. Siihen asti on mahdollisuus osallistua keräykseen. Väestöliiton, Kynnys ry:n ja tietysti myös FPAN:n omilta sivuilta voi käydä lukemassa tarkemmin heidän työstään. Takstvärkki ry:n ja ECCA:n sivuilta löytyy tarkemmin heidän yhteistyöhankkeestaan.