Kapua 2019 Etiopia

Mitäkö mietin, kun hain Kapua-projektiin?

Yhteiskunta huolehti minun lapsistani jo kauan ennen heidän syntymäänsä. Heidän ääniään kuunneltiin, vaikka he olivat vielä kohdussani. Heidän kasvuaan seurattiin ja terveydestäni huolehdittiin, jotta he saisivat syntyä turvallisesti. Heti syntymänsä hetkellä he saivat nimen ja kansalaisuuden. He saivat oikeudet ja mahdollisuudet kaikkeen, mitä koskaan haluavat saavuttaa. Vaikka he ovat tyttöjä.

Harvassa maassa syntyvä tyttö saa tämän kaltaisen alun elämälleen. Pidämme itsestään selvänä oikeuttamme terveydenhuoltoon, riittävään ravitsemukseen, turvaan ja koulutukseen, ja vieläpä samanlaista oikeutta jokaiselle täällä asuvalle. En osaa kuvitella, minkälaista on perustaa perhe yhteiskunnassa, josta nämä perustavanlaatuiset edellytykset puuttuvat, tytöt ovat vähemmän arvokkaita, ja heidän tulevaisuutensa jää oman onnensa nojaan. Maassa, jossa on tavallista, että pienen tytön lapsuus päättyy äidiksi tulemiseen. Maassa, jossa on puutetta perustarpeista ja –palveluista, ja niistäkin vähistä jää tytöille ja naisille vain murto-osa. Miksi minä olen saanut syntyä tytöksi tänne, olisiko voinut käydä toisin?

Joulun alla istuin lasten tanssinäytöksessä suorastaan kyyneliin liikuttuneena. En siksi, että lapseni olisivat olleet erityisen taitavia, mitä he toki olivatkin, vaan kahden muun esityksen vuoksi. Tanssikoulun joulunäytöksessä esiintyi erityistanssijoiden ryhmiä. Musiikista ja liikkeestä nauttiminen oli heidän kohdallaan ilmeistä, vaikka osalla liikkuminen oli selvästi vaikeaa ja esiintyminen kovasti jännittävää. Suosionosoituksista ja kumarruksista ei ollut tulla loppua. Ajatukseni olivat hyvin kaksijakoiset. Olin iloinen, koska näillä erityistarpeisilla ihmisillä on selvästi läheisiä, jotka välittävät heidän hyvinvoinnistaan. Silti kukaan vanhempi ei varmasti toivo vammautumista oman lapsensa kohdalle. Miksi minun lapseni ovat saaneet syntyä terveinä, olisiko voinut käydä toisin?

Joka tuntee minut, tietää, ettei positiivisuuden lähteeni ole mitenkään ehtymätön, vaan sen pohja kuultaa varsin usein. Sorrun valittamaan arjen asioista, vaikka kaikki on hyvin. Yritän nyt uudelleenohjelmoida ajatuksiani. Olen maailman mittakaavassa äärimmäisen etuoikeutettu. Kapua Etiopia 2019- hanke tukee tänä vuonna Etiopian vammaisia naisia ja auttaa heitä takaisin yhteiskuntaan ja työelämään. Malawin hankkeessa tuetaan nuorten tyttöjen koulunkäyntiä ja lisääntymisterveyttä. Hakiessani Kapua-hankkeeseen mietin pitkään sitä, miten epäreilu maailma on. Minä mietin sitä, ehdinkö antaa aikaani tälle projektille, kehtaanko antaa kasvoni työpaikan lehteen, uskallanko mennä puhumaan vieraille ihmisille tästä tärkeäksi kokemastani aiheesta. Mietin sitä, miten ihmeellistä on, että minulla on mahdollisuus tehdä tällainen päätös. Suuri osa maailman naisista ei saa päättää mistään. Ei kehostaan, puolisostaan, raskauksistaan, koulutuksestaan, työpaikastaan. Jos voin näin auttaa joitakin heistä, minun on ehdittävä, kehdattava, uskallettava.

Toivottavasti voit liittyä mukaan Kapuaan, joko antamalla rahallista tukeasi näille tärkeille hankkeille (www.kapua.fi/osallistuja/marianne-hallamaa), tai seuraamalla projektin etenemistä henkisenä tukena, ”apukapuajana”. Keräyksen tuotot menevät kokonaisuudessaan kehitysyhteistyöhankkeisiin, Kapuajat maksavat omat kulunsa itse. Tulemme myös järjestämään erilaisia tapahtumia Kapuan hyväksi, toivottavasti pääset mukaan!

Marianne

30.1.2019 Marianne Hallamaa
1 kommentti
  1. Jaana says:

    Terveen lapsen syntyminen ja äitiyshuolto on meille itsestäänselvyys.
    Unohdamme helposti että liian usein näin ei muuaalla ole.

    Vastaa

Jätä kommentti

Haluatko aloittaa keskustelun tai tietää lisää?
Kirjoita mielipiteesi ja kannustuksesi alle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *