Lämmin koti – globaalin pohjoisen etuoikeus

Kuva 1. Kuva: majatalojen ainut lämmitetty tila on ruokasali. Kamina lämmitetään risuilla, pienillä haloilla ja erityisesti jakin kuivuneella kakalla

Yöt vuoristossa ovat kylmiä. Siis todella kylmiä, viime yönä lämpö laski -10 asteeseen. Päivisin auringon paistaessa kuljemme paitahihasillaan ja heti auringon laskiessa alkaa palelu.

Teetuvissa, joissa yövymme ainut lämmin tila on ruokailuhuone. Ruokailuhuoneiden keskellä on kamina, jota lämmitetään risuilla sekä kuivatetulla jakin kakalla. Puurajan yläpuolelta ei enää kunnon halkoja löydä.

Kuva 2. Risujen keräämistä tulentekoa varten.

Nukkumishuoneissa ei lämmitystä ole lainkaan. Illallisen jälkeen tilaamme tulikuumaa vettä juomapulloihin ja sujahdamme ennen illallista puetut univaatteet päällä makuupussiin. Meillä on merinokerrastot, Nalgenen kuumuutta kestävät vesipullot, merinopipo sekä laadukas talvimakuupussi. Oikein kylmää yötä varten kertakäyttöisiä lämmittimiä. Koko komeuden kruunaa huoneista löytyvä lämmin täkki.

Kuva 3. Kallisarvoinen kaasu käytetään maksulliseen lämpimään suihkuun ja mahdollisesti ruokaan (ruuan osalta kyseessä valistunut arvaus)

Kaasu on ylellisyyttä ja sitä ei näytetä käytettävän lämmitykseen, vaan vaeltajien kuumia suihkuja varten. Pärjäämme kylmän kanssa tämän vaelluksen ajan, mutta vuoriston ihmiset asuvat täällä koko elämänsä. En voi olla miettimättä, mitä jatkuva palelu tekee ihmiselle? Meille tasainen sisälämpötila on itsestäänselvyys, mutta suurelle osalle maailman ihmisiä ylellisyys. Kuivalla talvikaudella palelu öisin on pakollinen paha monelle maailmamme ihmiselle.

Kirjoittaja: Elli  Sainio