Kiitos Kapua, kanssa kapuajat ja Nepali.🇳🇵
Kaksi kuukautta (ajatella!) on vierähtänyt reissusta ja tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan.
Kiitollisuus suomalaisuudesta ja siitä, että saa valita todella paljon asioita mitä omalla elämällään tekee on nostanut päätään useaan kertaan reissun jälkeen.
Valintani on ollut jo vuosia asustella Aasian lempeän trooppisessa ilmastossa, jossa atooppinen ihoni voi oikein hyvin. Työskentelen täällä turismin parissa ja olikin hauska huomata oma käytös Nepalissa paikallisten parissa, joiden kanssa oli helppo olla, bondata ja verkostoitua. Seuraavalle reissulle onkin Whatsapp numeroa suoraan yhden hotellin managerille ja vuorien päällä mahdollista eläinprojektiakin voisi viritellä.
Kapua vuodesta jää elämään hurjan ihana joukko kanssa matkaajia ja toivonkin että kesällä tavataan ja päästään naureskelemaan omille höpsöille vitseillemme. Niillä pärjättiin loistavasti hieman askeettisissa oloissa, niin eiköhän vitsit vielä naurata Suomen suvessakin!
Reissun jälkeen tunsin hieman melankoliaa.
Oli ihana palata kotiin, omat eläimet iloisena vastassa, lämmin suihku, oma sänky ja ulkoisesti siis kaikki ihan kivasti.
Muuttuneen työtilanteen takia omat varat olivat kuitenkin kuihtuneet pahasti miinukselle, mutta epäilen että kaikista suurin syy melankoliaan oli se endorfiinien puute. Vuorilla vaeltaessa tuntikausia ja monta päivää peräkkäin oloni oli euforinen siitä raikkaasta ilmasta, maisemista, aktiivisuudesta ja kotiin saapuessa online työ istutti minut penkkiin, tumps!
Voi toki olla ihan vain kaiken summa: varainkeruu, överi treenaaminen, stressi, pitkä vaellus, kulttuurilliset erot jne…
Huomasin myös että kesti kauan ennenkuin sain itseni taas liikkeelle. Nollasta sataan tyyppi kun olen, niin kaipaan aina haasteita elämään ja nyt näin isoa haastetta ei ole näkyvissä miksi treenata ja kehittyä. Salille olen palannut ja puntti nousee kivasti, mutta se porkkana puuttuu! 🥕
Ehkäpä se löytyy tässä vielä.
Oli upeaa seurata tätä järjestöjen toimintaa ja kuinka paikallisjärjestöt oikeasti antavat arvoa ulkomailta tulevaan apuun, mitä varoilla tehdään ja kuinka paljon Suomalaiset järjestöt ovat tehneet Nepalissa hyvää syrjäseutujen ihmisten hyväksi.
Varainkeruu oli itselleni haastavampaa kuin aluksi kuvittelin. Olinhan tehnyt sitä jo täällä paikallisille eläimille ja saanut toisinaan nopeastikin kasaan tarvittavat summat. Lähdinkö siis pikkuisen liian itsevarmasti liikkeelle ja totuus olikin sit aivan muuta!?
Varainkeruu on voimassa tammikuun loppuun, eli enää viikon! Joten vielä ehtii lahjoittaa ja ostaa vaikkapa minun ja äitini luoman Tipu-saunamekon!
Saunamekko on uniformuksikin tituleeraamani mekko, jonka sujautan aina saunan jälkeen päälle ja hurautan mopolla kotiin.
Mekot on tehty kierrätyskankaista. Voi olla Sirkka-mummon pöytäliinaa, verhoa tai esim minun tuomaa thai-kangasta kirppari/markkina pöytien päälle. Kuviot eivät aina istu täydellisesti esim taskujen kanssa, sillä kangasta on ollut juuri se mitä on. Ajatus kuitenkin tärkein.
Varat Nepalin lapsille ja uniikit mekot teille kiertoon! :)
Vapaana olevien mekkojen kuvat näet Facebookissa nimelläni avoimena julkaisuna.
Tässä malliksi yksi,joka on minulla käytössä.
Oikein mahtavaa tätä vuotta kaikille!
Muista, tee töitä sun unelmien eteen, sillä kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. ❤️
Muista, tee töitä sun unelmien eteen, sillä kaikilla siihen ei ole mahdollisuutta. ❤️
Keräyssivulle:
Kiitos Tiina, ihana ja rehellinen kirjoitus <3