Huiputuspäivä

Kello soitti maanantaiaamuna klo 02.00. Olin edellisen vuorokauden nukkunut pois vatsatautia, joten minulla oli pakkaaminen vielä tekemättä. Tungin tavaroitani duffelibäkiin ja puin kaikki lämpimät vaatteet päälleni. Taas onnistuimme olemaan Ellin kanssa viimeiset kassiemme kanssa.

Aamupalaksi söin puolikkaan suklaapannukakun ja maitokahvin. Saimme kaikki myös mukaamme kiehuvaa kuumaa vettä vesipulloihimme, jotta se ei jäätyisi matkalla. Normaalisti puhelias Kapua-ryhmämme oli todella hiljainen. Kaikkia jännitti tuleva koitos.

Ulkona oppaamme Raz asetti meidät kiipeilyjärjestykseen, hitaimmat eteen ja nopeimmat viimeiseksi. Kaiken keskiössä olo se, että ylös ei nousta liian nopeasti. Ensimmäinen noin kaksi tuntia mentiin todella jyrkkää nousua täysikuun, tähtitaivaan ja otsalamppujen valaistessa kulkuamme. Lumihuiput ja taivas loistivat kauniina. Kuuden jälkeen ihailimme auringonnousua vuorten takaa.

Nousu vaikutti meihin todella eri tavoin. Toisille nousu oli helppo ja toisille todella haastava. Lopulta tiimimme jokainen kapuaja saavutti Thorong Lan omin jaloin tai valkoisilla ratsuilla. Porukkamme nuorin jopa heitteli huipulla kärrynpyöriä ja kuperkeikkoja. Huiputus oli lottovoitto, koska usea tiimimme jäsen oli kärsinyt erilaisista vaivoista vaelluksemme aikana.

Huipulta täytyi tietenkin päästä vielä alas ja se oli ehkä päivän kivisin tie. Koko vaelluksen aikana sairastetut vatsa- ja flunssataudit alkoivat veroittamaan voimia ja vanhat polvivaivat muistuttivat itsestään. Jyrkkä kivinen alamäki, vaihtelevat sääolosuhteet ja vuoristoilma haastoivat alas kapuamista ja lämmönsäätelyä. Ryhmämme konkarikiipeilijän sanoin: ”Alastulo Annapurnalta laskeutuminen oli kaikkein haastavin kiipeilykokemus hänen kiipeilyurallaan.”

Haastava päivä päättyi vierailuun hindujen ja buddhalaisten Muktinathin temppeliin, joka on ikivanha Vishnu-temppeli Mustangissa Nepalissa. Pesimme kasvomme pyhässä vedessä ja kävelimme loputtoman pitkät portaat taianomaiseen kaupunkiin. Vuoret taustalla olivat kuin kirjan Leijapoika – kannesta.

Kirjoittaja: Maria Salminen