Äitinä ja tyttärenä Suomessa ja Nepalissa

Toukokuun alkupuoliskolla, äitienpäivän lähestyessä, tulee mietittyä äitinä olemista. Olen kolmen ihanan tyttären äiskä ja olen saanut synnyttää heidät turvallisesti kotikaupunkini Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa. Omien tyttärieni kautta maailman tytöt ja tyttöjen oikeudet ovat viime vuosien aikana muodostuneet sydäntäni lähellä olevaksi asiaksi.

Suomalaisilla tytöillä on mahtavat lähtökohdat elää vapaata elämää, toteuttaa itseään ja unelmiaan miltei kaikin mahdollisin tavoin. Se on upea asia! Valitettavasti se on maailmassa vain harvojen ja valittujen tyttöjen etuoikeus. Juuri vähemmän kehittyneiden maiden tyttöjen huono asema on saanut minut heräämään maailman todellisuuteen ja synnyttänyt halun tehdä asialle jotain.

Koin melko ravisuttavan tyttöherätyksen kymmenisen vuotta sitten lukiessani Aavikon kukka -nimisen kirjan. Kaksi  vanhinta tytärtäni olivat tuolloin alle kouluikäisiä. Kirja kertoo Somalian aavikolla sukuelinten silpomisen ja monen muun käsittämättömän julmuuden kokeneesta huippumalli Waris Diriestä. Lukukokemus oli niin voimakas, että sen seurauksena halusin tehdä jotain konkreettista auttaakseni ja ryhdyin Plan-kummiksi. Kummityttöni on Etiopiasta, joka on Somalian ohella yksi eniten naisten sukuelinten silpomista harjoittavia maita maailmassa. Kummitytön kautta on myös ollut helpompi kertoa omille tyttärille maailman tyttöjen kohtaamista vääryyksistä ja epäkohdista.

Kapua Nepal 2020 -hankkeeseen osallistumiseni myötä myös Nepalin tyttöjen ja naisten asemaan ja oikeuksiin liittyvät epäkohdat ovat tulleet valitettavan tutuiksi. Vaikka maantieteellinen etäisyys meiltä täältä Suomesta Nepaliin on pitkä, on epäkohdista silti tärkeää puhua myös täällä ja mielellään kovaan ääneen.

Nepal on yksi maailman korkeimpien lapsiavioliittolukujen maista. Lapsiavioliitot ovat lain mukaan Nepalissakin kiellettyjä, mutta alaikäisten avioliitot ovat siitä huolimatta yleisiä. Kaksi viidestä tytöstä menee naimisiin alle 18-vuotiaana ja lähes joka kymmenennen lapsen synnyttää teini-ikäinen äiti. Nepal on synnyttäjälle vaarallinen paikka ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot ovatkin 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy. Perinteet elävät vahvoina ja niitä vastaan on vaikea toimia. Todennäköisimmin lapsimorsian on köyhä, asuu maaseudulla ja on kouluttamaton. Välimatkat ovat pitkiä ja ammattitaitoista hoitoa on niukasti tarjolla, erityisesti syrjäseuduilla. Lisäksi perinteet ja köyhyys pakottavat tyttöjä ja naisia vaarallisiin kotisynnytyksiin.

Tyttöjen mahdollisuudet määrätä omasta tulevaisuudestaan ovat Nepalissa rajalliset. Vanhat perinteet, uskomukset ja asenteet rajoittavat ja syrjivät tyttöjä. Esimerkiksi kuukautiset ovat Nepalissa tabu ja kuukautissiteiden ja vessojen puutteen vuoksi tyttöjen mahdollisuudet käydä koulua (tai naisten töissä) ovat kuukautisten aikana rajalliset. Kuukautisiin liittyy pelkoa, häpeää ja jopa eristämistä muusta yhteisöstä uskonnollisen epäpuhtauden verukkeella. Myöskään seksistä ei puhuta Nepalissa avoimesti. Seksuaalikasvatuksella olisikin suuri rooli nimenomaan teiniraskauksien vähentämisessä. Valtaosa tytöistä ei käytä ehkäisyä, eikä myöskään saa itse päättää sen käytöstä.

Vaikka naisten vaikutusmahdollisuudet Nepalin patriarkaalisessa yhteiskunnassa ovatkin viimeisen vuosikymmenen aikana parantuneet, on sukupuolten väliseen tasa-arvoon vielä pitkä matka. Naisten odotetaan edelleen vaikenevan oikeuksistaan ja elävän miesten varjossa lapsia synnyttämällä. Köyhyys koettelee aina pahiten heikoimmassa asemassa olevia väestönosia. Nepalissa tyttöjen asemaan vaikuttavat erityisesti jo lapsena solmitut avioliitot ja lasten saaminen liian nuorena, mikä tekee koulunkäynnin jatkamisen mahdottomaksi. Tyttöjen koulutus on avainasemassa maailman muuttamisessa ja se on myös yksi tehokkaimpia keinoja parantaa lasten terveyttä ja vähentää lapsikuolleisuutta. Lasten ei pitäisi missään maailman kolkassa joutua synnyttämään lapsia!

Erityisesti näin äitienpäivänä tunnen syvää kiitollisuutta asuessani maailman parhaassa maassa, Suomessa. Minua on kannustettu kouluttautumaan, olen saanut tehdä mielekkäitä palkkatöitä, toteuttaa itseäni lukuisin tavoin ja valita vapaasti oman tapani olla ja elää. Olen itse saanut valita lapsilleni parhaimman mahdollisen isän ja päättää synnyttämieni lasten määrän. Iloitsen siitä, että teini-ikäisiä tyttäriäni odottaa hyvä tulevaisuus, jossa kaikki on mahdollista. Nepalissa todellisuus on toinen, mutta siihen me toki voimme vaikuttaa.

Tekee hyvää tehdä hyvää!