1-2-3 mennään

12.11. blogikirjoitus kirjoittuu Ambikossa, päivää myöhässä suunnitelmiemme muututtua. Valmistaudumme 13.11. toteutuvaan Ras Dashenin huiputukseen lepopäivällä, venytellen ja nauttien leppeästä tuulesta ja polttavasta auringosta leirissämme. 12.11. starttasimme Chenekistä klo 6.30 kohti Ambikoa. Reittimme kiemurteli vaihtuvassa maisemassa. Alkumatkasta tutustuimme vulkaanisten kiviainesten maailmaan, oli liusketta, segmenttiä ja maailman pienin sineraraaria. Gelada-apinoiden luola-asuntojen suulla olimme havaitsevinamme jopa terassikukkia. Asukkaat hyppelehtivät iloksemme pitkin vuorten rinteitä.

Puuskuttavan joukkueemme yhteistyö hioituu metri metriltä ja tunti tunnilta. Samalla kun paljastuu uusia piirteitä kustakin yksilöstä, opimme pyytämään apua, kysymään neuvoa ja jakamaan kokemuksia. Henkilökohtaisesti olen ollut kiitollinen vinkeistä liittyen patikointiin ja retkeilyyn. Vaeltaja kun olen vain mieleltäni. Ylitän itseni siis joka minuutti. Tämä lienee asia, jonka jaan aika monen muunkin retkikuntamme jäsenen kanssa, asiat vain vaihtelevat. Ryhmänä neuvottelemme eteen tulevista haasteista ja ratkomme ne parhaamme mukaan. Muulikyyti tarvittaessa on yksi niistä, kyyti säästää voimia, mutta tuo yhden uuden kokemuksen lisää henkiseenkin matka-arkkuun.

Päivän 18 km:n kokonaismatkaan rankkuutta tuo laskeutuminen Chiro Leban kylään, reitti on kivinen ja mutainen, sauvoja lainataan tarvitseville ja kaveria odotetaan mutkan jälkeen. Tie on pitkä ja kivinen, mutta kuten aiempinakin päivinä vaiva palkitaan. Saavuimme reheville ohra- ja vehnäpelloille ja bongasimme linssipellon. Lounas juoksutettiin luoksemme niitetylle pellolle, kasvissyöjä kiittää Peltoravintolan henkilökuntaa paitsi ruuasta, myös huikeista maisemista. Puskapissi nuoressa eukalyptusmetsässä oli yksi matkan uusista kokemuksista. Ekologinen WunderBaum!

Loppumatka Chiro Lebasta taittui jalan ja muulein, hetken tie oli kevyt kulkea, kun vuorien välissä virtaava joki kohisi kanssamme virkistävää säveltään. Saavuimme kaikki Ambikoon pimeän laskeutuessa, jossa täysikuu vilkuili pilvien välistä väsyneitä, mutta onnellisia kulkijoita.