Elämä etenee enimmäkseen tasaista tahtia. Välillä tielle tulee kuitenkin käännekohtia, jotka vievät vauhdilla aivan uusille urille. Tällainen tilanne minulla oli viime marraskuussa, kun odotin silmäsairaalassa lääkärille pääsyä.
Sain odottaessani sähköpostin, jossa kerrottiin, että minut on valittu vuoden 2017 Kapua-tiimiin. Pian pääsin lääkärille, joka kertoi, että silmäsairauteni vaatii leikkausta, lääkehoito ei tehoa. Tunnin aikana tuleva vuosi näyttäytyi jännittävänä haasteena, mitä kaikkea voikaan tapahtua.
Kapua-vuodesta on nyt kulunut reilu neljännes ja kaikki asiat ovat yhä avoimia omalta kohdaltani. Varsinainen tavoite on kirkastunut päivä päivältä: tarvitsemme toinen toisiamme, tärkeintä on yhteys keskenämme, koko maailma on meidän kaikkien koti.
Tavoitteena oleva Pesnja Abayan huippu (4901m) tuntuu vielä aika utopistiselta mutta tärkeämmäksi minulle on tullutkin itse matka, pyrkimys tehdä Keski-Aasian vammaisten naisten asemaa paremmaksi kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kun oma näkö hämärtyy, on ilo tehdä työtä heidän puolesta, joilla yhteisön tuki ei ole yhtä varmaa kuin meillä.
Rauhallista pääsiäistä Marja, Malta parantua, älä hötkyile. Vielä ehdit mainiosti mukaan Kirgisiaan ja Pesnja Abayan huipullekin
Kiitos Kaisu, iloista ja valoisaa pääsiäisen aikaa myös sinulle!