Pari viikkoa ehdittiin toipua aikaerosta ja kiipeämisen fyysisistä rasituksista ennen seuraavaa Kapua -tempausta: lastenjuhlia Lahnalahden leikkipuistossa. Tai toipua taitaa olla ihan yliarvostettu sana, sillä suoraan sanoen nippanappa jaksoin kaikki valmistelut tehdä. Puhun nyt vain omasta puolestani, sillä kanssakapuajani vaikuttivat kovin pirteiltä!
Makkaranpaisto ei olisi onnistunut ilman perheemme nuorisoa. Toisen olin saanut värvättyä mukaan jo aikaisemmin, mutta nuorempi yllätti minut iloisesti ilmoittamalla aamulla tulevansa mukaan tapahtumaan. Parivaljakko työskenteli tehokkaasti ja palveli niin ystävällisesti asiakkaita, että heitä tultiin kehumaan muihinkin pisteisiimme. Olinpas ylpeä pojista!
Tapahtuman mainostaminen jäi Boliviasta saapumisen jälkimainingeissa ihan viime tippaan. Viikkoa ennen lastenjuhlaa kaivoin esille FB:n syövereistä erilaisia pääkaupunkiseudulla toimivia lapsiperheiden ryhmiä, jonne laitoin tapahtuman mainoksia. Some on ihmeellinen eläin: parissa päivässä kutsu lähti kiertämään ja viikossa tapahtuma keräsi yli sata ilmoittautunutta. Siinä vaiheessa alkoi jo hieman epäilyttämään, että mitenköhän Lahnalahden leikkipuiston sisätiloihin mahtaakaan koko porukka sopia Satu Sopasen ja Tuttiorkesterin poikien leikitettäväksi?
Juhla oli menestys. Paikalle tuli paljon odotettua enemmän lapsiperheitä – makeat myytävätkin loppuivat kesken – ja meidän kapuajaporukkamme kera vahvistusten tuntui kerkiävän joka paikkaan hoitamaan akuutit asiat todella sujuvasti. Meistähän on kehkeytymässä jo tapahtumajärjestämisen ammattilaisia!
Ja mikä parasta, tuottoa kertyi juhlastamme yli 900 € lisää Kapuan pottiin. Sehän on jo lähes prosentti koko vuositavoitteestamme eli ei huonosti!