Katson itseäni peilistä. Irvistän ja huokaan. Oikeasti minua naurattaa se, etten taida aivan käsittää mihin olen pääni pistänyt. Mietin sanoja: varainkeruu, kehitysyhteistyö, vuori, tytöt, naiset, pojat, miehet, lapset, nuoret, patikointi, ruokaa, nälänhätä, rikkinäisiä vaatteita, kiipeäminen, infrastruktuuri… Tähän vielä omakohtainen heittäytyminen, globaali huono-osaisuus ja sen kokemuksellisuus.. Arrrgg kaikki nämä käsitteet sekoittuvat mielessäni sekamelskaksi ja pulssi kohoaa. Kaikki nuo suuret sanat ovat tälläkin hetkellä todellisuuttani, mieltäni ja siten osa arkeani.
Sain joulukuussa tiedon siitä, että minut valittiin yhdeksi kapuajaksi. Itsevarmuuteni oli alussa huipussaan: KYLLÄ, minähän valloitan vuoren, saan pienet ja suuret firmat tukemaan keräystavoitettamme, kaikki haluavat tehdä kansamme yhteistyötä ja kerään ainakin 6000 euroa ellen enemmänkin. Ehkäpä tässä kaiken ohella kehittelen vielä syöpäänkin lääkkeen. Jos ajatuksissani kapusin hiukset hulmuten Bolivian Huayna Potosia ylös, niin todellisuudessa putosin korkealta alas.
Olen aivan tavallinen tyyppi, jolla ei ole mitään erityistä osaamista tai taitoa. Varainkeruu kokemukseni on pyöreä nolla, mutta teen sen mitä ja mihin pystyn. Tällä hetkellä se on tempoilua eri suuntiin, ideointia, kokeilua ,erehdyksiä ja toivottavasti jossain vaiheessa myös onnistumisia. Onneksi en ole yksin.
Minulla on pienen armeijan verran naisia vierelläni, joilta saan tsemppiä sekä yhdessä tekemisen kokemuksia. Ympärilläni tuttuja sekä tuntemattomia, joiden suusta tulee hunajaisia lauseita: ” Hei tunnen tällaisen tyypin, hän voisi lähteä mukaan? Oletko kokeillut tuota, entäpä tätä? Miten minä voin auttaa?” Minulla on myös neljä luotettavaa sekä vakaata kansalaisjärjestöä taustallani, aina auttava ja ammattitaitoinen ryhmänvetäjä. Minulla on jo paljon.
Eräs ystäväni sanoi minulle, että hän jos hän voittaisi Lotossa minun keräyssummani kartuttamisongelmat olisivatkin siinä. Hän lupasi lahjoittaa minulle koko keräyssumman ja vähän vielä päälle. Kiitin häntä sanoen : ”Ah, olisipa ihanaa” .. – kunnes tajusin etten oikeasti edes toivoisi asioiden menevän niin. Sehän olisi aivan liian helppoa! Löysin uudenlaisen mielenrauhani kliseestä: ”ei se päämäärä, vaan se matka”.
Matkamme ensi-askeleet ovatkin lähteneet vahvalla ja määrätietoisella askelluksella eteenpäin. Bolivia 2015 porukka on kerännyt jo keräystavoitteesta 10% eli 10293.85 euroa.
Jos Sinulla on idea, tapa, tapahtuma, hullukin ajatus jolla haluaisit osallistua tähän hankkeeseen, ota yhteyttä johonkin meistä! Tutustu Bolivia15 tiimiin täällä. Autetaan yhdessä!
Buy Prednisone augmentin