Otin ’varaslähdön’ – digitaalisen sellaisen.
Elokuussa matkaamme Kirgisiaan. Päätavoitteenamme on tietysti nousta Pesnja Abaya -vuoren huipulle, 4900 metrin korkeuteen, mutta matka antaa meille myös mahdollisuuden tutustua monelle tuntemattomaan maahan, Kirgisiaan, sen mielenkiintoiseen kulttuuriin, upeisiin maisemiin, ystävällisiin ihmisiin. Puolentoista viikon ajan yövymme jurtissa ja käymme paikoissa, joista emme ole ennen edes kuulleet: Bishkek – Karakol – At-Jailoo – Inylchek-jäätikkö – Putevodniy-jäätikkö – Mertzbacher-järvi – Komsomolskiy-jäätikkö – Dikiy-jäätikkö – Pesnja Abaya – Inylchekin perusleiri – Karkara – Issyk-Kul – Burana – Bishkek.
Osalla tuota reittiä järjestettiin viime syksynä pyörätuolimaraton, Maraton esteettömän elämän puolesta – Марафон за жизнь без барьеров. Liikuntavammaiset kelasivat ja pyöräilivät kahdeksan päivän aikana yhteensä 138 kilometriä ja reitti kulki Issyk-kul -järven eteläpuolelta Bokobaevon kylästä Karakolin kaupunkiin. Tempauksen tavoitteena oli nostaa esiin vammaisten oikeudet elämään ilman esteitä.
Tapahtuman järjestelyihin ja rahoitukseen osallistui myös Kynnys ry. Matkalla mukana ollut Kynnys ry:n Mina Mojtahedi kehuu tapahtumaa onnistuneeksi:
” Ryhmämme yhteishenki yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi oli aivan mieletön. Onnistuimme sekä määränpään saavuttamisessa että vammaisten oikeuksien esiin nostamisessa mediassa ja niissä yhteisöissä, joissa matkanvarrella kävimme.”
Tapahtumasta tehty videokooste löytyy netistä: https://www.youtube.com/watch?v=lT6mLtIY4ps
Kymmenminuuttisessa Youtube-videossa vilahtelevat maratonreitin varrella ne maisemat, joihin elokuussa pääsemme tutustumaan. Videon kautta otin siis pienen digitaalisen varaslähdön tuleviin ’kuviin ja tunnelmiin’.
Samassa sarjassa – iästä, sukupuolesta tai liikuntakyvystä riippumatta!
Pari vuotta sitten olin seuraamassa kansainvälistä FinTrailO tarkkuussuunnistuskilpailua Espoon Puolarmetsässä. Tarkkuussuunnistus on laji, jossa kaikki iästä, sukupuolesta tai liikuntakyvystä riippumatta voivat kilpailla samassa sarjassa. Radalla on tehtäviä, jotka ratkaistaan päättelemällä, karttaa ja kompassia apuna käyttäen.
Tarkkuussuunnistus on monelle vielä tuntematon laji. Ja vaikka siinä on mahdollista voittaa niin Suomen kuin Pohjoismaidenkin – ja jopa maailmanmestaruus, ei laji juuri ole saanut huomiota esimerkiksi television urheilulähetyksissä.
Osallistujille laji tuottaa suurta iloa ja haastaa niin fyysiset kuin älyllisetkin ominaisuudet. Rata rakennetaan sellaiseksi, että sen voi kiertää vaikka pyörätuolissa istuen. Tärkeintä on ratkaista tehtävät oikein, silti myös kokonaisajalla on merkitystä ja rastilta toiselle siirrytään mahdollisimman ripeästi. Mielenkiintoinen laji, jossa vammattomuudesta ei juuri ole etua.
Tuona sateisena sunnuntaina kilpailijoita oli lähes sata. Joukossa oli jonkin verran myös ulkomaisia kilpailijoita, muiden muassa yksi venäläinen aviopari – vaimo kiersi rataa pyörätuolissa istuen ja mies auttoi häntä hankalimpien kohtien yli samalla itsekin tehtäviä ratkoen. Pariskunta on usean vuoden ajan ollut tuttu näky tarkkuussuunnistuskilpailuissa – tälläkin kertaa he olivat ajaneet 6-vuotiaan poikansa kanssa vanhalla Ladallaan satoja kilometrejä päästäkseen Suomeen kilpailemaan.
Koska tarkkuussuunnistus ei varsinaisesti ole mikään yleisölaji, eikä minulla siten ollut juuri mitään tekemistä, tarjouduin auttamaan vaimoa pyörätuolin kanssa, jotta mies voisi keskittyä omaan suoritukseensa. Ja varmasti minusta olikin apua muutamassa hankalassa kohdassa, mutta sileillä pyöräteillä rouva kelasi niin lujaa, että hädin tuskin pysyin perässä. Ei siinä mitään PPP- periaatetta (pitää pystyä puhumaan) voinut noudattaa. Kyllä muutkin kuin Leo-Pekka Tähti kelaavat lujaa.
No voittiko tuo nainen kilpailun? Eipä tainnut voittaa, eikä mieskään. Mutta se ei ollut pääasia – se voitto siis, vaan osallistuminen ja kilpailusta nauttiminen. Ja tutun porukan tapaaminen.
Kapua-ryhmällämme on edessä mielenkiintoinen vuosi, joka varmasti tuo tullessaan paljon haasteita – uuden oppimista ja myös omalla epämukavuusalueella toimimista. Olemme samassa sarjassa – eri-ikäisiä, erikokoisia, erikuntoisia. Kaikkien meidän tavoite on saavuttaa Pesnja Abayan huippu. Toivottavasti voimme nauttia tulevasta, toinen toistamme kannustaen ja tukien, esteet voittaen.