Näiden tähtien alla

Päivä alkoi tähtikirkkaan taivaan alla ennen auringon nousua, kun teltassa ei enää nukuttanut. Oli outoa katsella tähtiä, joista ei tunne yhtäkään tai no linnunradan. Päivän kohteemme oli Pico Austrian huippu noin 5300 metrin korkeudessa. Lähtiessä vaellukselle ei ainakaan minulla ei ollut varmaan näkemystä perille pääsystä. Reppu täynnä varusteita ja vesipullot täytettyinä matka alkoi vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Nousu oli hyvin kivinen. Matkalla näimme oravan näköisiä jäniksiä, joita kutsuttiin Viscachaksi. Lisäksi näimme vähän korppikotkan näköisiä isoja erikoislintuja, jotka kyttäsivät eväitämme tai niin ainakin uskoimme. Puskapissikin tuli matkalla tutuksi, tosin ilman puskia. Usko oli koetuksella varsinkin viimeisen pitkän ja kivisen nousun alla. Sydän hakkasi, hengitys puuskutti ja voimat hyytyi. Mutta niin vain kaikki matkaan lähteneet saavuttivat huipun. Huikean huipun, aurinkoisen, kivisen ja uskomattomat maisemat silmän kantamattomiin. Sain huipulta myös yhteyden kotimaahan ja lähetin 18 -vuotisonnittelut kotiin Elisalle vanhimmalla lapselleni ja sain jopa vastauksen. Huipun jälkeen tuntui, että nythän tässä voi kipaista teltalle. No vierähtihän siinä vielä pari tuntia taukoineen. Nautiskelimme siis myös maisemista eväitä syöden niin ylös kuin alaskin mennessä. Retki oli varsinainen koko päivä retki, kahdeksan tuntia taivallusta, kilokaloreita kului noin 3 500 ja nyt nälkä kurnii ja meitä odottaa iltaruuaksi lähilammesta kokkien itse pyytämää taimenta. Vaelluksen jälkeen kävimme Kapuajakaveri Minna K. kanssa jäisessä Charcota lammessa uimassa. Samalla reissulla tuli uhrattua Pacha Mamalle eli Äiti Maalle yksi crocsi, joka juuttui pysyvästi Charcota lammen rantaheinikkoon eikä Pacha Mama suostunut saaliistaan luovuttamaan vaikka tovin sitä kävelysauvalla veneestä sorkin. Nyt on upea päivä illassa, mitähän tapahtuukaan huomenna? Tämän Pico Austrian huiputuksen omistan perheelleni ja aviomiehelleni, joka hoitaa sirkusta kotona. Huayna Potosin mahdollisen huiputuksen omistan edesmenneelle äidilleni ja esikuvalleni. Täällä olemme ehkä lähempanä taivasta, rakkaat terveiset sinne.

Tarja Pöyhönen