Mistä oikein aloittaa?
Se oli ensimmäinen lause saatuani Kapua-materiaalin ja se tulee ensimmäisenä mieleen myös kirjoittaessani tätä tekstiä. Pää on täynnä ideoita ja ajatuksia, mutta samaan aikaan kuitenkin ihan tyhjä. Mistä aloittaa?
Epäonnekseni en päässyt mukaan ensimmäiseen tapaamiseemme ja tuntuikin että se oli yksi syy päässäni tapahtuvaan vellontaan. Kaipasin saada puhua samassa tilanteessa olevien kanssa, jotta saisin selkeyttä ajatuksiini ja vahvistusta ideoilleni. Tuntui etten saanut mistään otetta. Samaan aikaan kun taistelin omien ajatusteni kanssa seurasin ihastuneena kuinka kanssa Kapuajat olivat jo saaneet niin paljon aikaan. Iski jopa hetkellinen epätoivo.
Viikossa on kuitenkin päässyt tapahtumaan paljon. Nyt tuntuu siltä että ajatukset ja ideat ovat löytäneet tasapainon päässäni ja kiitos siitä kuuluu uusille Kapua-kavereilleni, joista osan olen nyt päässyt tapaamaan kasvotusten.
Kuinka voikaan olla että tavatessasi uusia ”vieraita” ihmisiä, tuntuu kuin olisit tuntenut heidät jo pitkään:)
Viikon aikana olen kokenut monta uutta kohtaamista. Saanut nauttia luonnon kauneudesta Espoolaisten kapuajien Tiinan ja Päivin kanssa Nuuksiossa. Päästänyt ideat lentoon Tiinan, Maijun ja Minnan kanssa reippaillen ja kahvitellen.Sekä tutustunut ihanaan konkari-kapuajaani Krisseen. Maltan tuskin odottaa että pääsen tapaamaan loputkin Kapuajat.
Meidän porukalla tulee olemaan edessä huikea vuosi, siitä olen ihan varma.
Ja näin ystävänpäivän aikaan haluan vielä sanoa:
Niin kuin aalto uittaa allon yli valtameren, niin selviydymme mekin, toinen toistamme tukien <3
Henna