Malawin katolla

Ryhmämme heräsi Chisepo Hut:ssa aamulla yhdessä auringon kanssa, kun kokkimme ryhtyivät kiireen vilkkaan valmistamaan aamiaista vuorenvalloittajille. Tukeva tankkaus santsiannoksella herkkusieniä ja pajuja, vesipullot repuun, viimeiset varusteviilaukset ja noin aamu seiskalta lähdimme matkaan. Keli oli kuulas, kirkas ja tyyni. Tänään on hyvä päivä valloittaa vuori.

Reitti alkoi heti vaellusmajan takaa jyrkkänä ja vaativana – vuori otti luulot pois heti alkuunsa. Oppaamme Fredi johdatti meidät vakaasti ja varmasti yli, ali ja ympäri pyöreäksi hioutuneiden lohkareiden, nelivedolla ylös jyrkkien seinämien, läpi heinikoiden ja palaneiden metsiköiden kohti aina seuravan lohkareen takana häämöttävää Mulanje-vuoriston korkeinta huippua, Sapitwa Peak:ia. Lopulta, noin 4,5 tunnin kapuamisen jälkeen saavutimme 3002 metrissä taivasta kurottelevan huipun ja kamerat alkoivat räpsymään. Meillä oli onnea, sillä huipulla aurinko paistoi, mutta allamme lipuvat pilvet estivät parhaat näkymät muualle vuoristoon. Huiputtajien fiilikset taisivat olla varsin muikeat, mutta pian oli jo aloitettava paluumatka alas, sillä aikataulumme oli tiukka. Noin 3 tunnin kuluttua laskeuduimme takaisin Chisepo Hut:iin, jossa äkkiä haukkasimme sämpylälounaan ja uudestaan vaelluskengät jalkaan ja takaisin polulle kohti seuraavan yön majapaikkaa, noin 3 tunnin vaellusmatkan päässä häämöttävää Thuchila Hut:ia. Heti auringonlaskun jälkeen saavuimme perille. Pikainen pesu pesusoikossa kantajapoikien nuotiolla lämmitetyllä vedellä ja lattialla otsalampun valossa istuen nautittu päivällinen ei olisi voinut maistua paremmalta. Tänään kavuttiin, vaellettiin, noustiin ja laskeuduttiin, oltiin iloisia, onnellisia ja voimissamme, huokailtiin ihastuksesta ja väsymyksestä, tunnettiin myös välillä ehkä vähän epätoivoa ja luovuttamisen houkutusta. Itselleni reissu oli nautinnollinen – ihanan haastava, hauska ja elämyksellinen. Huipulle oli upeaa päästä, mutta parasta oli matka sinne. Vuorta valloittamaan lähti 10 kapuajaa, joista jokainen selvitti tiensä huipulle ja huipulta alas.

Tänään totisesti oli hyvä päivä valloittaa vuori:

Huikeassa kelissä, huikeaakin huikeammassa porukassa saavutettiin Malawin katto ja samalla itse Kapua-tavoite. -Ninnu-

Kiitos mahtavalle porukalle, jonka kanssa sain kokea once in a lifetime-kokemuksen! – Marjo –

Vaativa ja hieno reissu, mikä ei olisi ilman tämän ryhmän tukea onnistunut. Erityiskiitokset Ninnulle erityistuesta, Jyrille henkisestä tuesta ja pukkaamisesta, Jessicalle ja Sannalle myös suuret kiitokset. Koomikko-Kaisa piti fiiliksen katossa. -Sirkka-

Upea reissu, ja perillä 11 tunnin vaeltamisen jälkeen fiilis oli aivan mahtava! Yhdessä me teimme sen! Mulanjen upeat maisemat ja porukan mahtava ryhmähenki jäävät muistoihin elämään loppuelämäksi. -Jessica-

Aivan mielettömän upea reissu. Tykkäsin kovasti myös reitistä – sanoinkuvaamattoman upeat vuoret ympärillä, pilvet liikehtien ala- ja yläpuolella. Ja aivan ihanat, lämminsydämiset paikalliset oppaat, ruokahuoltolaiset ja kantajat (tämä aina omassa mielessä jotenkin tuntuu hieman väärältä, mutta ei tässä kulttuurissa) jotka meistä huolehtivat ja elivät mukana myös huiputuksessa. Ja mikä mielettömin – meidän porukka. Kaisan Kajakkimatkat kiittää isosti jokaista. Isolla sydämellä ootte ihan huippuja. <3 Ja mikä voima ryhmässä on. Sellaista asiaa ei keksitty eteikä joltain olisi löytynyt. Ja päivän päätteeksi illan jo pimettyä tuvalle saavuttaessa raikasi voitolla yöhön! -Kaisa-

Huiputus oli kaikessa rankkuudessaan varsin kasvattava ja tunteikas kokemus. Oli upeaa voittaa itsensä kanssa kapuajien ja taitavien oppaiden tuella. Päivä kokonaisuudessaan eli huiputus ja sen jälkeinen vaellus seuraavaan majapaikkaan oli yksi koko reissun upeimpia. -Jyri-

Mahtava päivä kaikessa kokonaisuudessaan. Vuorelle kapuaminen oli rankkaa, mutta hauskaa. Kapuajien ja oppaiden tuki oli suuressa osassa ja vuoren huiputtaminen yhdessä ryhmän kanssa oli upea kokemus! -Sanna-

Upea kokemus oli käydä Mulanje vuoristossa, hienot maisemat upeat oppaat sekä kantajat ja kokit. Sapitwa peakille kiipeäminen oli hieno kokemus, reitti oli vaativa ja ehkä hieman vaaralinen mutta todella hauska. -Tomi-

3 ajatusta aiheesta “Malawin katolla”

  1. Upeaa työtä koko kapuajajengi! Niinkuin blogissa todettiinkin, Kapua-matka ei ole vuorenvalloitusta; se on ennenkaikkea uuden oppimista, itsensä voittamista, huikeita elämyksiä ja uusien ystävien saamista. Se on askel askeleen perään, se on hengitys hengityksen jälkeen, se on tietoa siitä että on elämänsä matkalla. Ennenkaikkea se on itsensä likoon pistämistä jotta voisi auttaa muita. Ja se on huikeaa, Onnittelut! t. Marika-kapuaja (Nepal 2011, Oma Kapua Kenia 2013, Oma Kapua Nepal 2015).

  2. Onneksi olkoon kaikille. Te teitte jotain mitä ette koskaan tule unohtamaan. Tervetuloa koti suomeen Jessica ja koko ryhmä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to Top