Iltapäivän valo siilautuu ikkunaverhon takaa pehmeästi, kun istun Mapiri Lodgen baaritiskillä. Sähköt ovat katkenneet ja porukka miettii varavaihtoehtoja iltaruoalle, jos ei saadakaan sähköjä ajoissa takaisin. Minä istun ja sulattelen harvinaista iltapäiväjuomaa; kokista ja viskipaukkua! Aamulla maha mylläsi ja olo oli hutera. Toisten lähtiessä kouluvierailulle jäin pötköttelemään sänkyyn. Onneksi päivän lepo on ilmeisesti auttanut ja olo tuntuu jo paremmalta ”lääkityksen” jälkeen.
Kuusi päivää reissua on takana ja siinä ajassa on ehtinyt nähdä jo Malawin eri puolia. Alkuviikon vietimme Salimassa ja tutustuimme todella vaatimattomiin kyliin ja kouluihin. Lapset kulkivat rääsyissä ja koululuokat olivat enemmän meikäläisten ulkovarastojen tai eläinsuojien tapaisia huoneita likaisine seinineen ja rikkinäisine lattioineen. Opettajaa kohden oli 100 lasta ja osa opiskelikin ulkona puiden alla.
Tapasimme Saliman kylävierailulla vanhemman äiti-ihmisen, joka ei tiennyt omaa tai lastensa ikää eikä ollut koskaan kuullut ulkomaailmasta. Missä liikuimmekaan meidät piiritti kohta tiivis lapsiparvi tiiviillä tuijotuksella. Näihin vierailuihin verrattuna täällä Dedzassa on ainakin paikoin vaikuttanut vauraammalle.
On ollut kiinnostavaa tutustua tyttökerhoihin, joita meidänkin keräämillä varoilla pystytään rahoittamaan. Kerhojen vetäjät ovat erittäin positiivisia ja energisen tuntuisia nuoria naisia, jotka toimivat mahtavina esimerkkeinä tytöille, jotka painiskelevat kohtuuttomalta tuntuvien ongelmien parissa. Eilen kuulimme erään tytön tarinan, jota oli painostettu kotona ennen aikojaan avioliittoon. Hän oli kuullut radiossa järjestöstä, joka tyttökerhoja järjestää ja hakeutunut sinne apua saamaan. Tällaiset tarinat laittavat hiljaiseksi ja täytyy uskoa ja toivoa, että pikkuhiljaa asiat saadaan paranemaan täällä Malawissa. Eilisessä koulussa näimme naisjohtajaopettajan, joka huokui luontaista äidillistä arvovaltaa. Oli lohdullista ajatella, että siinä koulussa tytöillä on esimerkki johtavassa asemassa toimivasta naisesta.
Huomenna matkamme jatkuu Domwen saareen Malawijärvellä. Täällä on ollut kovia tuulia, joten saa nähdä onnistuuko melominen vai menemmekö saarelle moottorin avulla. Tässä istuessa on ollut kiva seurata henkilökunnan touhuja sähkökatkoksesta huolimatta. He ovat rauhallisia ja turha kiire on poissa. Joku laulaa ääneen ja baarimikko hymyilee lempeästi. Malawi tuntuu hyvälle kaikesta huolimatta.