Kapuahuumaa

Kapuamista on takana neljä kuukautta ja olo on edelleen yhtä innostunut kuin alussa. Varainkeruusta kannoin huolta; miten onnistun saamaan ihmiset tukemaan hankettani ja uskomaan tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen kehitysmaissa.

Alussa tuntui, että ensimmäinen tonnikin on suuri saavutus – pian täyttyy 3000e. Yhteispotissa on 40 000 euroa, ihan huikee tulos tässä vaiheessa. Olemme yhdessä sitoutuneet ylittämään tavoitteemme 100 000e ja tällä menolla tavoite täyttyy.

Olen kirppistellyt, pitänyt arpajaisia, leiponut, myynyt linnunpönttöjä ja mieheni tekemiä kynäkorviksia, virkannut pöllöjä ja ollut suurtalousemäntänä ravintolapäivänä. Kapuan nimissä voi toteuttaa itseään mielin määrin, luovuus on huipussaan. Päässä pyorii uusia ideoita koko ajan, pitää vain valita mihin seuraavaksi keskittyy. Mikä uppoaisi yleisöön, syntyisi suht koht vaivattomasti ja tuottaisi hyvin. Sitähän jokainen hartaasti toivoo.

Kapuasta on tullut rakas harrastus, se on tarttunut ns. vaatteisiin. Laukussa kulkee kapuamatsku jatkuvasti. Bolivia-esitteet leväytän pöydälle yhtä nopeasti kuin rakkaiden lastenlasten kuvat. Mummot ovat nopeita siinä hommassa. Mieheni hallitsee hyvin kapuatietoutta, ja on urhoollisesti osallistunut arpajaisvoittojen keräämiseen hyvällä menestyksellä. Supertukijani Tuula on aina valmis auttamaan, samoin hänen miehensä. Huusholli on kuin hävityksen jäljiltä, pussukkaa, laatikoita, jätesäkkejä, ja nyssäköitä  nurkat täynnä, osa terassilla ja varastossa. Kummasti ne eivät häiritse meitä, ne kuuluvat tähän hässäkkään, ihanaan Kapua-vuoteen.
Olen nauttinut täysin siemauksin tästä ajasta. Etenkin ihmisten kohtaamiset ja jutustelut ovat olleet mielenkiintoisia ja maailmankuvaani avartavia. Väsymystä en ole tuntenut – vielä. Olen pitänyt lomaa ”Kapuasta” sopivin väliajoin. Hiihtänyt ja vaeltanut Lapissa ja mummoillut. Silloin muut asiat unohtuvat totaalisesti. Seuraavaksi osallistun Suomi meloo -tapahtumaan melomalla Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin. Sulkavan soutuihin keskityn bisnes puolelle. Kunnostani olen huolehtinut viikottaisilla erilaisilla jumpilla ja pilateksella. Kesällä pyöräilen ja melon.

Näillä evillä etenen hitaasti mutta varmasti kohti molempia huippuja. Toivon lähipiiriltä, perheeltäni, ystäviltä, kollegoilta, sukulaisilta, tuttavilta ja tutemattomilta kärsivällisyyttä kapuahuumaani. Hyvän asian puolesta olette antaneet tukenne. Tuhannet kiitokset teille!