Jalat maassa, pää pilvissä

Lainatakseni kanssa-Kapuajaani Katjaa ” Life is not measured by the number of breaths we take, but by the moments that take our breath away”. Tässä ollaan nyt elämyksiä metsästämässä ja harvemmin niitä kotisohvalta löytyy, vaikka ei sekään mahdotonta ole. Kapuajaksi valituksi tuleminen nosti pöljän virneen naamalle. Olisi tehnyt mieli (melkein) laulaa ääneen, niin kuin kuullessaan mielettömän hyvän biisin, jonka tahdissa haluaa tanssia läpi yön. On niin paljon mitä haluaisin sanoa, mutta niiden pukeminen sanoiksi tuntuu juuri nyt kovin vaikealta, toivottavasti se helpottuu tätä kirjoittaessa. Vaikka usein havahdunkin kulkevani pää pilvissä omissa ajatuksissani, on parempi aina välillä laskeutua maan pinnalle. Ja jalat tiukasti maassa tätä lähdetäänkin tekemään. Tajumulcon huipulla voi sitten kurkotella pilviin.

Ryhmä rohkeita naisia lähtee kapuamaan apua nuorten ja naisten hyväksi. Yhdessä tekeminen antaa itselle virtaa ja iloa. Se tulee mukaan omaan arkeen, työpaikalle ja vaikuttaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Kapuassa yhdistyvät nämä upealla tavalla. Jo ensimmäisen kuukauden aikana olen kokenut onnistumisen hetkiä, haasteita, pettymyksiä, kehittymistä ja oppimista, ja lisää on varmasti tulossa. Ja haasteista puheen ollen, harjoittelu ja kunnon kohottaminen ovat olennainen osa Kapuaa. Vauhdista pitävälle määrätietoinen harjoittelu ja vaellus eivät välttämättä kuulosta ensialkuun kaikkein houkuttelevimmilta, mutta kun mukaan otetaan matkailu, luonto, ihmiset, kulttuuri ja haasteelliset olosuhteet, houkutus moninkertaistuu. On ylitettävä itsensä ja tartuttava rohkeasti haasteisiin, sillä lopputulos on takuuvarmasti sitä nautinnollisempi mitä paremmin olen valmistautunut. Oma terveys on kuitenkin merkittävässä roolissa matkalla kohti Guatemalan korkeita huippuja.

Entäs rohkeus. Rohkeutta voi olla niin monenlaista. Itse olen usein toivonut olevani rohkeampi esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jo pienessä ryhmässä puhuminen saattaa nostattaa pulssin ja tehdä olon epämukavaksi, kun taas toisaalta ajatus benji-hypystä, matkustamisesta ja asumisesta yksin vieraassa kaupungissa ja maassa, vauhti tai muut elämykset eivät jännitä samalla tavalla. Onko siis kyse samasta rohkeudesta, kun pitää puhetta tai esitelmää ja kun kävelee kuilun yli riippusillalla. Sama adrenaliini siinä varmaankin jyllää, mutta kyse on todennäköisesti siitä, mihin teolla tähdätään (hmm.. sisäinen keittiöpsykologini heräsi), omista valinnoista ja niihin uskomisesta.

Kapua-talkoot on jo startattu. Ensimmäinen henkilökohtainen satanen hankittiin Kapua-pottiin talkootyöllä ystävän avustuksella. Ja melkein kaksi tonnia on kasassa koko potissa. Jee! Silti hankkeen varainhankinnallinen tavoite tuntuu näin alkuviikkoina lähes ylivoimaiselta, mutta kun saamme yhdessä rattaat pyörimään ja huomaamme miten innokkaina myös ystävät lähtevät mukaan viemään viestiä eteenpäin ja tekemään talkootyötä, näemme varmasti tuloksia. Vaatii kuitenkin oikeaa lähestymistapaa, jotta tulos on haluttu. Kun uskomme itse siihen minkä puolesta teemme työtä, viestin vieminen ei tunnu enää niin mahdottomalta. Onni on, että meillä on superammattitaitoinen tukiverkosto, jonka avulla teemme varainhankintaa ja viestintää. Mars matkaan, kapuamaan, tukemaan ja lahjoittamaan!