Tiistaina sukellettiin sekä Karakolin historiaan että Muzdak Bulakiin joenmutkaan. Satumaista suorastaan!
Viimeisen kaupunkipäivän aamu alkoi moskeijavierailulla. Kiinalaistyyppinen moskeija rakennettiin 1910, kun kiinalaiset muslimit olivat paenneet Kiinasta Kirgisiaan ja asettuneet Karakoliin. Karakolin lähellä on kokonainen kylä, Irdyk, jossa puhutaan edelleen kiinaa.
Toinen kaunis kohteemme oli puinen ortodoksikirkko, joka oli rakennettu 1870 maanjäristuksen jälkeen. Kuten moskeijakin, tämäkin rakennettiin ensin ilman nauloja. Neuvostoaikana rakennus toimi myös ateistien kouluna mutta jatkoi kirkkona 1960.
Kiertelimme keskustan kaupoissa ja teimme viime hetken täydennyksiä: muovipusseja, herkkuja, hanskoja, säärystimiä… Ihastelimme myös paikallisen museon näyttelyä, erityisesti Ella Maillartin kuvia matkoiltaan Kirgisiassa. Lounaan jälkeen ajoimme kahdella minibussilla lasten leirille vierailulle. Kynnyksen tukema Raventsvo-järjestö järjestää kymmenen päivän mittaisia leirejä 15 erityistarpeiselle lapselle kuusi kertaa kesässä. Tämä on toinen leirikesä.
Neljä jurttatelttaa oli pystytetty idyllisesti vehreiden kukkuloiden juurelle. Parin minuutin kävelyn päässä oli puhtaan veden lähde, mehiläistila ja täydellinen joentörmä uimiseen.
Meille esiteltiin leirin puitteet ja tekijät, ja saimme kuulla ihastuttavia lasten musiikkiesityksiä. Meille tarjottiin kirgiisiruokia sekä kumissia eli hapatettua tammanmaitoa. Tätäkin kansallisjuomaaa maistoimme urheasti ja tarvittaessa lisättiin kyytiin lähitilan hunajaa. Jaoimme myös tuliaiset Suomesta.
Leiriohjelma on niin pidettyä, että tulijoita olisi enemmänkin. Nämä lapset ovat reippaita ja valloittavia. Toivottavasti he muistavat leirin opit ja pitävät positiivista meteliä itsestään ja tarpeistaan. Heillä on paljon annettavaa!
Leiriläiset näyttivät meille uimapaikkansa. Kuuma bussimatka oli vielä muistissa, joten sen suuremmin harkitsematta hyppäsin myös veteen lasten kanssa. He todella olivat oikeassa: ei ole mitään parempaa kuin olla vuoripuron virran vietävänä kuumana kesäpäivänä. Hyvin nopeasti houkutus voitti ja lauma muita kapuajia seurasi ripotellen perässä. Osa meistä sai sai myös ratsastaa hevosella ja seurata karjapaimenen töitä.
Päivä oli monelle pakahduttava, ensin kuumuudesta ja sitten ihastuksesta. Oli ihanaa piipahtaa luonnossa ja jatkamme innoissamme huomenna vaelluksen alkupisteeseen.
Olen lukenut matkan merkintöjä useaan otteeseen, mielenkiintoista – ja kuvat kertovat paljon. Teillä on varmasti hieno matka ja ihania kokemuksia monella tapaa. Onnea ja terveyttä kaikille eteenpäin. Vuoret odottavat valloittajia.
Elätte juuri ikimuistoisia aikoja ja jätätte joka kolkassa jälkiä, jotka seuraavat kohtaamianne ihmisiä myös heidän koko ikänsä. Pysykää terveinä!
Toivoo Minnan isosisko Kaija.