Sain viime viikolla kuulla siitä, miten turvallisuus huomioidaan Näkövammaisten liiton asiakas- ja potilastyössä. Tapasin liiton sosiaaliturvapäällikön Olli-Pekka Rättärin ja kokemusasiantuntija Heli Liimatan. Erityisesti mieleeni jäi toteamus ”Näkövammaisuuden ongelmassa on viime kädessä kyse tiedon saannin ongelmasta”. Niinpä. Jokapäiväisessä arjessa tämä voi tarkoittaa ihan sitä, ettet tiedä, missä on ovi, missä ikkuna ja millainen ilme on vastapelurillasi – näyttääkö hän ystävälliseltä vai vihaiselta. Kun kohtaamme näkövammaisen, joka vaikuttaa tarvitsevan apua, oikea tapa lähestyä on koskettaa kämmenselällä olkapäästä ja kysyä: ”Voinko auttaa?”
Jäin miettimään tätä Kapua -hankkeen, sen auttamiskohteiden ja auttamisen ideologian kannalta. Kapuassa tehdään yhteiskunnallista hyväntekeväisyystyötä, jossa me emme määrittele mitä apua missäkin tarvitaan. Me kysymme: ”Voinko auttaa?” Tämän vuoden kohdemaana on lumoavan silkkitien varrella Keski-Aasian ylängöillä sijaitseva Kirgisia, jonne ryhmämme matkustaa elokuussa. Tulemme näkemään tuhansia villihevosia, paimentolaisia, vieraanvaraisuutta,… ja sitä miksi tätä auttamistyötä tehdään.
Kirgisia on yksi maailman köyhimmistä maista, jossa nainen on sukupuolensa takia syrjitty ja vammainen nainen kaksinkertaisesti syrjitty. Matkakumppanimme Kynnys ry on tehnyt siellä jo vuosien ajan yhteistyötä paikallisen naisjärjestön kanssa. Työ on vaikuttavaa auttamistyötä vammaisten naisten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi. Auttamisen vahva perusta on rakennettu pitkän kokemuksen, hyvän paikallistuntemuksen ja molemminpuolisen luottamuksen myötä.
Odotan elokuista matkaamme. Tule sinäkin matkalle mukaan! Seuraa ryhmämme blogia osoitteessa www.kapua.fi – kirjoitamme päivittäin kuulumisia. Sinä voit tulla mukaan myös auttamaan, avaamaan uusia ikkunoita nähdä, uusia ovia kulkea.
