Sherpojen kylässä

Terveisiä Namche Bazaarista, Sherpojen pääkaupungista, 3440m korkeudesta!

Tänä aamuna ei tarvinnut herätä kuudelta tai pakata tavaroita kasaan, vaan nukuimme myöhään (puoli kahdeksaan!!) ja pidimme lepopäivän Namchessa. Osa jengistä tallasi ihanassa aamuauringossa näköalapaikalle, josta näimme ensimmäistä kertaa Mount Everestin huipun. Vielä se on tosi kaukana ja tältä etäisyydeltä se kalpenee muiden sitä ympäröivien korkeiden huippujen rinnalla. Siellä se kuitenkin pilkottaa, ja sitä kohti retkueemme taas lähtee mahtavissa maisemissa huomenna kulkemaan.

Koska meitä kaikkia hengästyttää helposti ja väsyttää hieman, on päivä Namchessa ollut kivan verkkainen. Käyskentelimme pitkin kaupunkia ja paikallisia markkinoita, maistoimme jakin – siis nakin – juustoa ja kävimme museossa, jossa opimme mm. että sherpojen mukaan Mount Everest on rikkautta tuova jumalatar, joka kantaa toisessa kädessään runsasta ruokakoria ja toisessa rikkauksia suustaan sylkevää puumaa. Piipahdin myös muutaman muun kanssa vanhassa munkkiluostarissa. Sieltä löysimme aivan valtavan rukouspyörän sekä tiibetiläiseen lääketieteeseen erikoistuneen tohtorin joka myi meille vuoristotaudin oireisiin tepsivää ihmeteetä. Sen avulla seuraavat kahdeksan päivää ja reippaat 2000m korkeutta varmaan meneekin sitten mukavan vaivattomasti!

Vuoret ja lumihuiput ympärillämme ovat todella jylhiä ja upean näköisiä. Ilma ulkona on viileää ja raikasta vaikka vielä toistaiseksi aurinko onkin paistanut kirkkaalta taivaalta. Kyläläiset kuivattavat jakinkakkaa pihavajojensa katoilla, sillä lämmitetään uunit iltaisin. Kaikkialla liehuu nepalilaiset rukousliput. Fiilikset on hyvät. Välillä tunnen olevani todella kaukana kotoa. Vähän jännittää se, miten kasvavaan korkeuteen ja ohenevaan ilmaan sopeutuu ja se, miten kylmä ylempänä tulee. Välillä taas olen täynnä intoa ja iloa jota mahtava matkaseura ja uljaat maisemat tuovat.