7. päivä: Lento Luklaan ja trekki alkaa

Jännittävä aamu alkoi aikaisella herätyksellä 5.15 ja lähdöllä lentokentälle, jossa reppujen ja kassien viimeinen punnitus. Kantajille menevä kassi ja oma päiväreppu saavat painaa yhteensä 15kg ja niinpä osa pähkinöistä, suklaista ja energiapatukoista sullotiinkin taskuihin punnituksen ajaksi. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja eri lentokoneisiin. Koneet olivat 15 paikkaisia pikkuisia potkurikoneita, joista etupenkiltä näki suoraan ohjaamon kautta maisemat ja mahtavan vuoriston! Koneet lentävät Luklaan 70 lentoa päivässä kun on hyvä sää, mutta huonolla säällä ei lennetä ollenkaan ja sää voi vaihtua jopa lennon aikana. Meillä kävi hyvä tuuri ja pääsimme lähtemään aikataulun mukaisesti klo 7.45, nahkatakkinen pilottimme näytti peukkua lentomme startatessa ja tunnelma koneessamme oli pelonsekaisen hystereerisen riemukas. Luklan kenttä on yksi maailman pienimmistä, jossa kiitorata on 20 metriä leveä ja 527 metriä pitkä päättyen suoraan vuoreen. Meidän molemmat koneemme laskeutuivat sulavasti ja Luklan kenttä näytti kauniilta, aurinkoiselta  ja turvalliselta.

Lennon jälkeen kävelimme Mera Lodgeen, jossa söimme toisen aamupan, säpläsimme kamojamme ja kuulimme viimeiset ohjeet Tommilta ennen vaelluksen alkua; mm. ”Jos hengästyt kävele hitaammin ja jos päätä särkee ota särkylääke”. Kävelyvauhtimme on äärimmäisen rauhallinen ja aina voi pysähtyä ottamaan kuvia tai katsomaan maisemia. Vettä pitää juoda vähintään neljä litraa päivässä ja sitä pitää olla kokoajan myös tekeytymässä vedenpuhdistustableteilla. Toisessa pullossa juomavesi ja toisessa pullossa vesi puhdistuu kolmen tunnin ajan. Meillä on mukana myös Otto-opas, Nima-opas sekä kaksi nepalilaista apuopasta.

Vaelsimme kauniissa, aurinkoisessa ja kuumassa säässä noin kolme tuntia Phakdingiin, joka on 2610 metrin korkeudessa. Lounaskin syötiin välillä; minä maistoin Dal bhattia, joka on linssiriisiä pinaatilla ja perunacurrylla ja sellainen täällä taitaa tulla syötyä  jatkossakin vähintään kerran päivässä. Pikkuisen välillä hengästytti, mutta fiilis on aivan mielettömän hieno ja tässä vaiheessa matkanteko on vielä suhteellisen helppoa. Vaellusryhmiä on aika paljon liikkeellä ja välillä polulla oli ruuhkaa, kun väistelimme vastaantulevia ryhmiä, kantajia ja zopkeja (Jakin ja naudan risteytys, joilla suuret kuormat selässään). Majoituimme Shangrila Guest Houseen hyvissä ajoin, jossa meillä on nyt aikaa rentoutua ja odotella illallista. Porukka juttelee keskenään, siemailee inkivääriteetä ja käppäillee tässä pienessä kylässä. Kaikki ovat hyvissä voimissa, iloisella mielellä ja lähettävät Suomeen paljon terveisiä! Olisipa kiva, jos Te lähettäsitte meille päin tsemppiviestejä iltalukemisiksi (retkikunta@kapua.fi). Innolla itse odottelen ensimmäistä iltaa täällä vuorilla ja yötä makuupussissa majatalossa.