Muistan elävästi kuinka tammikuun tapaamisessa meille sanottiin: ”Marraskuun reissu tulee nopeammin kuin arvaattekaan”. Silloin kaikki tuntui niin kaukaiselta ja nyt istun tässä kauhuissani ja mietin minne se aika oikein hurahti! Muutama viikko enää reissuun ja en oikein vieläkään osaa ajatella sitä että kohta tämä pieni tyttö seisoo maailman korkeimman vuoren juurella.
Ystäväni ja sukulaiseni kyselevät jatkuvasti eikö sinua jännitä tuleva reissu. Olen vastannut että reissu ei jännitä, mutta olen hieman huolissani keräyssummani kasaan saamisesta. Vuosi ei ole ollut mitenkään helppo, mutta eihän sen pidäkään olla! Luin eräänä päivänä keräyssivustoni viestit, joita ihmiset olivat lahjoituksia tehdessään jättäneet ja tulin aivan super hyvälle tuulelle. Viestit ovat niin ihanan kannustavia ja niiden avulla muistan miksi tätä hommaa tehdään. Vien jokaisen ihanan viestin sydämessäni mukanani Nepaliin ja muistelen niitä kavutessani kohti Mount Everestin perusleiriä.
Keräykseni kohokohta oli ehdottomasti järjestämäni Kapua-SUPpailu, joka toteutettiin yhdessä Leijakoulu Lappiksen kanssa elokuun alussa. Meillä kävi aivan uskomaton tuuri, sillä kun olimme aloittamassa matkaa, vettä satoi ihan kaatamalla, mutta kun laskimme laudat veteen, pilvet väistyivät auringon tieltä ja koko matkan ajan saimme nauttia uskomattoman ihanasta loppukesän säästä. Tässä vielä tunnelmia Kapua-SUPpailusta Oulusta.
